tiistaina, toukokuuta 15, 2007

Olen elossa ja voin hyvin, mutta olen ihan poikki

Minulle niin monia asioita sellaista tahtia, että en ole jaksanut edes kirjoittaa. Elämänmuutokset ovet sellaisia, että minun täytyy olla niiden äärellä hiljaa, vaikka kaikki menisikin odotettua paremmin. Joten istun apaattisena rannalla ja katson järveä ja nautin sen näennäisestä tylsyydestä. Tai virkkaan. Tai täytän ristikoita. En missään nimessä ala analysoimaan muutoksia ja tilittämään niistä minuutti minuutilta. Jos joku kysyy, mitä kuuluu, vastaan "Ihan hyvää" ja ehkä hymyilen väsyneesti. Parasta siinä on se, että se on kutakuinkin totta.

Puhutaan sen sijaan esimerkiksi jäniksistä. Jänikset ovat minulle merkityksellisiä eläimiä. Ne ovat neuvokkaita ja vaikka niillä on paljon uhkia, ne useinmiten selviytyvät. Rusakot ovat pantu kokoon kyynärpäistä ja polvista ja kun rusakko tähyilee, se on jaloista korvankärkiin metrin mittainen.

Jänikset ovat valppaita ja nopeita.

Jos näet syksyllä kirjastonhoitajan, jolla on jänistatuointi, se olen minä. Kuva on jo tilattu.

Puhutaan myös silittämisestä. Olen aina vihannut silittämistä katkerasti, koska se on tylsää. En ole myöskään pitänyt ristikoiden täyttämisestä, koska en ole siihen tarpeeksi pitkäjännitteinen. Olen viimei aikoina silittänyt ja täyttänyt ristikoita ja huomannut nauttivani molemmista toimista. Mitä kerpelettä. Katsoin myös lastenkirjan kuvitusta. Kuvassa oli iäkäs nainen jolla oli paituli. Mutta ei siitä sen enempää.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen tykännyt silittää koko aikuisikäni, vaikka en jäneksistä välitäkään(paitsi ruokana), että tällainen yhteismeininki. Silittäminen on kotoisaa ja terapeuttista, helppoa ja produktiivista, siinä tulee vain hyvää jälkeä aikaan. Siis paita, joka on silitetty huonosti, on kuitenkin silitetty paita ja ihan eri tuntuinen kuin silittämätön.

Silittäessä voi vaikka kuunella radiota ja olla tosi vanhanaikainen. Äiti aikoinaan silitti olohuoneen nurkassa ja katsoi telkkaria, se oli tosi rauhoittavaa sihahteluineen ja suhahteluineen. Sittemmin luin Sem-Sandbrgin romaanin Theres, joka kertoi Ulrike Meinhofista. Hänkin silitti ja katsoi telkkaria, ainakin kirjassa. Ilmankos.
-minh-

Anonyymi kirjoitti...

Ilmeisesti onnittelut paikallaan?

Piikkari kirjoitti...

Oletko kokeillut sudokuja? Ne ne vasta ovatkin. Samoin Yosan kaurajuomat.

Mulla on house-rusakko. Hän, pelottavaa kyllä, odottaa joka ilta kun lähden töistä takaoven tienoilla. Kun tulen ulos, hän lähtee laiskasti juoksemaan pois päin ja kun kurvaan takapihan puistoon, hän on taas siellä istumassa. Ei nyt ole varsinaisesti turvallinen olo mutta kodikas kuitenkin.

Piikkari kirjoitti...

Mitähän tuolle ekalle lauseelle tapahtui? Lähden töistä takaoven tienoilla. Hmm.

Piikkari kirjoitti...

Mille ihmeen "ekalle lauseelle?"

Ääh.

Jenni kirjoitti...

Anonyymi: saa onnitella. Onnittelut ovat usein paikallaan. Ainakin jos ne ovat syrämmestä.

Piikkari: House-rusakko! gee.. Ei enää addiktoivia juttuja. Kaurajuomat on kokeiltu.

Jenni kirjoitti...

Se viimeinen lauseeni ei liittynyt lastenhankintaan vaan siihen, että joku vastustusrintama on murtunut, kun ihminen alkaa viihtyä silittäessään. Olen kuitenkin melko varma, että matka säkkimäisiin yöpukuihin on edelleen hyvin pitkä.

Siltä varalta, että tämä puuhastelu alkaa vaikuttaa liian kodinhengetärmäiseltä.

Minh: äidin silittäminen. Mmm... Lapsuus. Paksut sukkahousut. Karkkipäivä.

jospa kirjoitti...

Jos viimeinen lause ei liittynyt lastenhankintaan, liittyikö tämä postaus yleensä siihen? Tuli vaan tuosta jotenkin väistämättä mieleen... Sinänsä kai tyhmä kysymys, kerrot varmaan sitn jos haluat kertoa.

Piikkari kirjoitti...

Aaah ma nauran! Kun kuvani niin kauniina peilistä nään.

Jenni kirjoitti...

Ei, tämä postaus ei yleensä liittynyt lastenhankintaan:D Te ootte hassuja!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä yksi hassu lisää. En kyllä ajatellut merkinnän liittyvän lapsenhankintaan, ennen kuin luin muiden kommentteja, mutta sitten näinkin jo unen (!), jossa olit hankkimassa lasta/lapsia.

Vielä jonkin aikaa sitten ajattelin, että blogeihin liittyviä unia näkevät henkilöt ovat aika pahasti todellisuudesta vieraantuneita.

Turun kaupungin uusissa kirjastokorteissa on muuten juokseva jänis.

Foxy kirjoitti...

sitte ku mää kesällä pyöräilen metsästäni sinne sun kaupunkiin, niin käyn kirjastossa ja etsin kirjastonhoitajaa, jolla kesällä on jo ehkä esim. jänispaita päällään.

nyt sää voit tästä lähtien miettiä että olikohan toi asiakas se Voxi ))