Olen märissyt, ruikuttanut, säälinyt itseäni ja esittänyt marttyyria jo viikon sen vuoksi, että olen uhrannut kertyneet lomani Firmalle, eikä siitä edes ole mitään hyötyä kenelläkään. Siinä kävi niin, että kun sain tietää päässeeni Uuteen Firmaan, tulin siihen tulokseen, että muiden lomien ja seuraajan vuoksi ei ole kivaa, jos minä olen viimeisen kuukauden pois kuvioista. Kävi sitten niin, että en voinut suunnitelmieni mukaan myöskään häipyä muutamaksi pitkäksi viikonlopuksikaan. Ja nyt viimeinen vapaa viikonloppukin oli menossa Firman Uhrialttarille. Humalauta ja Fak! Sain raivohalvauksen. Ja sain pitää viimeisen vapaan viikonlopun. Ja nyt, aivan umpikierosti tunnen syyllisyyttä siitä, että jätän kaverit pulaan.
On varmaankin aika lukea ne "Liian kiltti", "Vielä kiltimpi" ja "Ihan helvetin, säälittävän kiltti" -teokset [joille olen tuhahdellut] ja oppia jotain. Ihan totta. Raivohalvaantuneesta, sekavia puhuvasta ja sylkeä pärskyttävästä minusta ole mitään iloa sen paremmin asiakkaille kuin työkavereillekaan. Olisi ollut kaikkien kannalta parempi, että olisin heti sanonut pitäväni kaikki kertyneet lomat viimeistä minuuttia myöten enkä kehittänyt mitään turhanaikaista ja tarpeetonta uhrimieltä.
2 kommenttia:
Varmaan tiedätkin sen korvaamattomuustestin, sen jossa työnnetään sormi vesilasiin. Jos veteen jää kuoppa otettuasi sormen pois lasista, olet korvaamaton. Muussa tapauksessa: vietä iki-ihana vapaa viikonloppu :)
Kiitos Celia. Joskus se vaan ei riitä, kun yrittää sovitella työvuoroja ja lomia.
Lähetä kommentti