Ylimääräiset tavarat ovat huolellisen harkinnan päätteksi viety kirpputorille. En halua säilyttää mitään rekvisiitaksi luettavaa. Vanhat pullot ovat kivoja, mutta minulla ei ole niihin tunnesiteitä. Sievät hömppäkirjat ovat koristeellisine kansineen kuin makeisrasioita, mutta säilytän hyllyssä mieluummin ne rähjäiset Dickensit. Ja vuoden -66 Voguen täytyy mennä, myös mies-teemanumeron.
Osa edellisen muuton laatikoista on purkamatta. Ehkä ne nyt puretaan. Ehkä elämään tulee pysyvyyttä ja oleskelusta tulee kotiutumista. En malttaisi odottaa, toisaalta aika kuluu pelottavaa vauhtia.
Ai niin, ensimmäinen uusi työtehtäväni on esiintyä punahilkkana, kirmailla ja vilahdella. Pidän sitä tervetulleena vaihteluna taloushallinnolle.
2 kommenttia:
Rantaviiva ja parisuhde riittääkin oivasti tekemiseksi hiljaisessa pikkukaupungissa... Rannat ovat kaupunkipuistoa, eikä sinne koskaan rakenneta mitään, mikä estäisi ihmisiä vaeltelemasta veden äärellä. Kunpa kaikkialla oltaisiin yhtä fiksuja. Minkään taajamatontin ei koskaan tarvitse ulottua veteen asti.
Lähetä kommentti