tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Naispappeudesta

Jos kirkko osoittautuu voimattomaksi jarirankisten kanssa, eikä ala heti ryhdikkäisiin toimiin naispappeuden vastustuksen ja siten sukupuolisen syrjinnän kitkemiseksi niin seurakunalaiset äänestäkööt jaloillaan. Vastaavaa syrjintää ei voi kohdistaa mihinkään ihmisryhmään ilman sanktioita. Voin vain kuvitella, miten pöyristyneitä kaikki olisivat, jos joku syrjisi samalla tavalla vammaista tai maahanmuuttaja-pappia ja keräisi addressin, jossa ilmoittaisi, ettei voi vakaumuksensa vuoksi työskennellä esimerkiksi mustan papin kanssa.

Naispappeuden vastustajia on paapottu kirkon helmoissa vuodesta 1986: aluksi naisteologit saivat työskennellä kirkossa seurakuntalehtorin virassa. Myöhemmin, kun ensimmäiset naispapit vihittiin virkaan, on naisten ja miesten työskentely yhdessä mahdollistettu muun muassa työvuoroja muuttelemalla. Kuvitelkaa mitä tahansa muuta alaa, jossa tilanne olisi samanlainen!

Yksi karkea esimerkki syrjinnästä on Oulun hiippakunnan tapaus. Oulun hiippakunnassa piispana vuoden 2000 loppuun asti työskennellyt Olavi Rimpiläinen ei suostunut vihkimään naispappeja. Kaikkein kummallisinta on, että naispapit ovat olleet niin nöyriä ja nujerrettuja, ettei kukaan myöskään hakenut vihkimystä Rimpiläiseltä. Tällaisessa tilanteessa Rimpiläinen olisi kieltäytynyt, mikä olisi taas johtanut virkavirhetutkimuksiin ja jopa viraltapanoon. Miksi Olavi Rimpiläistä piti suojella? Mukautumalla naiset tukivat syrjivää järjestelmää ja se on vääränlaista nöyryyttä. Naispappeudestakin olisi ja voidaan vieläkin tehdä omantunnon kysymys. Miksi joku ei rohkaistunut menemään vihittäväksi Oulun hiippakuntaan? Olisihan hän voinut tehdä sen vakaumuksensa nojalla: siksi, ettei hän hyväksy naisvihamielisiä asenteita kirkon sisällä.

Jään odottamaan tuomiokapitulin ratkaisua, ja jos tästä ei tehdä ennakkotapausta vaan naisvihamielisten työntekijöiden hyysäämistä jatketaan, olen valmis jopa eroamaan kirkosta ja tekemään se niin, että eron protestiluonne käy selvästi ilmi ja kannustamaan muita toimimaan samalla tapaa. En kokisi, että näin toimiva kirkko välittäisi ilosanomaa Jumalan rakkaudesta ja pelastuksesta. Vastaavasti olen valmis palaamaan kirkon helmaan, jos tilanne muuttuu sallivampaan suuntaa. Toinen vaihtoehto on alkaa opiskelemaan teologiaa ja tulla kiukuttelevaksi naispapiksi.

Naispappeuden vastustajat ovat äänekäs vähemmistö. Mihin ihmeeseen se hiljanen naispappeuden hyväksyvä enemmistö on piiloutunut? Tulkaa esiin ja huutakaa ääneen!

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä asia askarruttaa muakin usein, eikä vähiten siksi, että hengailin teininä muutamassakin naispappeutta vastustavassa herätysliikkeessä. Selvennykseksi sanottakoon, että olen sittemmin muuttanut mieltäni monissa asioissa.

Käsittääkseni tässä on se dilemma, että herätysliikkeet ovat kirkolle erittäin tärkeitä eikä niitä haluttaisi suututtaa niin paljon, että ne eroavat omiksi kirkoikseen.

Maallikon näkökulmasta voisi ajatella, että noin taantumuksellisten tyyppien sietääkin lähteä vetämään, mutta ikävä kyllä ne taantumukselliset ovat myös juuri sitä porukkaa, josta saadaan uusia pappeja, aktiivisia kirkossakävijöitä jne, kun taas väestön vapaamielisemmällä enemmistöllä on yhä vähemmän kiinnostusta kirkon toimintaa kohtaan.

Tulipas pitkä kommentti. Pitänee blogata tästä itsekin, kunhan kerkiän.

Anonyymi kirjoitti...

Couldn't agree more. Tämä on yksi niistä syistä miksi evlutka näkee minusta kesäkuun jälkeen vain perävalot. (Olisin eronnut jo aiemmin, mutta lupasin olla kesään asti kirjoilla, että saadaan kummilapsi kirkkoon - kunnioitan sitä, että se on vanhemmille oikeasti tärkeää.)

Raamattu ei tiettävästi sano mitään sukupuolenkorjauksesta, joten mitenköhän nuo sovinistipapit suhtautuisivat meikäläiseen? "Ok. En ole enää nainen, saanko pappeutua?" ;)

Okei, onhan totta, että kirkossa työskennellään juuri sen oman vakaumuksen pohjalta ja se sotkee kuviota jonkin verran. Kuitenkin jos päähiippa on päättänyt, ettei tämä uskonto vastusta naispappeutta niin silloinhan moinen vakaumus on suorastaan kirkon oppien vääristelemistä.

Missä muussa työpaikassa sallittaisiin moinen meno? Selkääni saisin, jos alkaisin töissä ladella, etten sitten ole samassa vuorossa naisten kanssa tai sen Pohjois-Suomalaisen tai blondien tai...

Saunan taakse.
-Brandon-

--KATA-- kirjoitti...

Hep! Korotan ääntäni.

Suojakänni kirjoitti...

Kyllähän tämä vakaumuksellista tapaluterilaista korpeaa kun sielunvihollinen itse. Rimpiläisestä voin sanoa sen verran (tuota Pullaa kompaten), että pitkään luulin miestä kaameaksi lestojen hyysääjä-naisvihanatsiksi ja häpesin koska hlö on toiminut muinaisella 70-luvulla kastepappinani.

Ihan joku aika sitten tuli kuitenkin lähipiiristä kommenttia, että tyyppi oli aivan iloluontoinen liberaalimman laidan pappismies mutta hypättyään pohjoiseen virkaansa joutui omaksumaan jyrkemmät asenteet tiettyjä liikkeitä silmälläpitäen. Lestojen hyysääjä siis kyllä, mutta pohjimmiltaan ei naisvihaaja eikä natsi.

Surullista kuitenkin, niin surullista. On muutenkin vaikea perustella lukemattomille punaviherälykköateistiystävilleen mystistä kiintymystään kansankirkkoon, eikä tämä paranna asemia lain.

Anonyymi kirjoitti...

Suojis, nyt tulee tunnustus, jonka olen pitänyt sisälläni jo vuodesta 1972: Rimpula toimi minunkin kastepappinani! Samixet, jihuu!
-minh-

Jenni kirjoitti...

Itse olen ihan kirkkofriikki, vaikkakin laiskanpuoleinen ja liberaali. Sitä ihmettelen, että omantunnonkysymykset liittyvät nimenomaan sukupuolisuuteen ja sukupuoliseen syrjintään, kun taas väitän, että kaikki naispappeuden vastustajat ovat käyneet intin, eikä "Älä tapa" -käsky ole aiheuttanut heille päänvaivaa. "Älä tapa" jättää minusta vähemmän kulttuurihistoriallista tulkinnanvaraa, kuin "Nainen vaietkoon seurakunnassa"...

Saakeli, Mikä nainen? Seurakuntalainen vai pappi vai talkkari vai kuka?

Vaaleanpunainen liike naispappeuden puolesta ja sukupuolista syrjintää vastaan!

Suojakänni kirjoitti...

Apua Minh! Ollaanko me nyt jotain salaperäisiä sakramenttisisaruksia?

Sen verran tuli aktivoiduttua, että äänestin kirkkovaaleissa, satenkaarellista ehdokasta, ja läpikin asti. Niinhän se menee, että jos hiljainen tolkun enemmistö äänestäisi valtuustoissa ja neuvostoissa istuvat homekorvat helevettiin kirkon mainetta pilaamasta, saattaisi joukkopako siviilirekisteriin alkaa pikkuhiljaa laantumaan, ja kirkko keskityttyä oikeisiin tehtäviinsä eli arkihengellisyyden välittäjänä toimimiseen ja yleisiin laupeudentöihin.

Jenni kirjoitti...

Kommenttilaatikossa kokoontuu joku salaseura, koodinimi "Olavi"...

Pakko myöntää, etten ole käyttänyt äänioikeuttani kirkkovaaleissa, joten on ihan turha minun meuhkata, kun taantumuksen voimat jyllää. Jos kirkolla olisi keskeisempi rooli, ihmiset aktivoituisvat, jos ihmiset aktivoituisivat, olisi kirkolla keskeisempi rooli...

Anonyymi kirjoitti...

Tuo "nainen vaietkoon seurakunnassa" on usein siteerattu kohta, mutta tarkkailevatko kyseiseen lauseeseen uskovat ihmiset yhtä tarkkaan jokaista Raamatun lausetta?

Vaikkapa Korinttilaiskirjeessä, jota usein häissä siteerataan sanotaan seuraavaa: "Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi." Ja eikös (ainakin kuvataiteen mukaan) sillä Jeesuksellakin ollut hirmuinen reuhka? Mitäs nyt tehdään? Kuinka moni pappi kieltäytyy työvuorosta lyhythiuksisen naisen ja pitkähiuksisen miehen kanssa? Olisi syytä!

Jotkut asiat Raamatussa vain ovat aikaan sidottuja. Kumma kun asian ammattilaisten on sitä vaikea tajuta.
-Brandon-

PS. Salaseura x)
http://www.youtube.com/watch?v=n-cCfZrkCFI

Jenni kirjoitti...

Amen, Brandon (etelävaltiolaisella aksentilla):)

Anonyymi kirjoitti...

Olen joskus huvittanut itseäni ajatuksella, että joku naispuolinen pappi olisi teologisten pohdiskelujen jälkeen päätynyt tulokseen, että miehet eivät sovi pappisvirkaan. Ihan tosissaan olisi siis tuota mieltä. Kunnioittaisivatko naispappeutta vastustavat hänen mielipidettään kuten heidän mielipiteitään pitää kunnioittaa? Kyllä varmaan pitäisi, jos se mielipide pohjautuu "aitoon syvään vakaumukseen."

Itse olen kyllä kirkosta eronnut, mutten sen takia että se olisi liian konservatiivinen tai liian liberaali. Myönnän myös etten suhtaudu uskontoon kovinkaan kypsästi, vaan tunnen vahingoniloa aina kun kirkko ottaa kunnolla nokkiinsa.

Mielestäni koko Kirkkolaki pitää poistaa, ja kirkko alistaa täysin ns. maalliselle laille. Silloin sillä ei olisi mitään perusteita syrjiä yhtään ketään. Siitäs saatte sitten.

Kirkon jäsenmaksu pitäisi kerätä tilisiirtolapulla eikä "kirkollisverolla", ja jos ei maksa niin jäsenyys katkeaa. Eikä alaikäistä saisi liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan. Täysi-ikäisenä saisi liittyä jos itse haluaa.

Se taitaa olla juuri noin kuin Pulla esitti, että ne konservatiivit käyvät kirkossa, mutta välinpitämätön enemmistö maksaa viulut. Kumpaakaan ei kirkon ole varaa menettää, siispä täytyy tasapainoilla.

Tulin vähän aikaa sitten tietoiseksi, että Terho Pursiainen kirjoitti 1969 sellaisen kirjan kuin "Uusin testamentti". Pursiainenhan on teologi. Kirjassa hän kertoo periaatteessa vain se, mitä teol. tiedekunnassa oppi. Kirja aiheutti kohun kirkossa. Ilmeisesti olisi vieläkin radikaalia kamaa tyypilliselle 12 vuotta suomalaisen koululaitoksen uskontotunnilla käyneille. Niinku että Raamattu erehtyy ja on aikaansa sidottu ja muualta vaikutteita ottanut ja silleen.

Anonyymi kirjoitti...

Olit soitellut... Voit pirauttaa uudestaankin, mulla on työpuhelin kotona. Uteloittaa :)!

reetta

Anonyymi kirjoitti...

Naisena voin kirjoittaa. Naisena en voi toimia pappina. En voisi, sillä toimimalla kirkossa papin asemassa ottaisin kantaakseni tehtävän, johon Jumala ei minua( tai ketään muutakaan naispuolista ) ole tarkoittanut.

Ottamalla papin vihkimyksen naisena, olisin tullut siihen johtopäätökseen, ettei raamattu ole Jumalan sanaa. SILLÄ RAAMATUSSA SANOTAAN MIEHELLE ANNETUN TEHTÄVÄN JOHTAA SEURAKUNTAA. Naisen tehtävä ei ole vähäisempi. Mutta papin tehtävät on annettu miehelle.

Raamatun alkulehdillä, luomiskertomuksessa Jumala antoi ohjeet elämisestä Aatamille, jonka tuli myös välittää ohjeet vaimolleen Eevalle. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala kääntyi Aatamin puoleen, jolle ohjeet oli antanut. Ei Jumala Eevalta ensin kysynyt, vaikka tämä hedelmää olikin ensin puraissut.
Aatamille annettiin vastuu Sääntöjen opettamisesta, Jumala kysyi selitystä siis Aatamilta.

Siis jo Ensimmäisillä ihmisillä oli omat tehtävänsä. Aatamille annettiin opetus ja lopullisen vastuun kantaminen. Miksi haluaisin kantaa opettajan raskaan vastuun. Jos Jumala ei minua tarkoittanut kantamaan papin virkaa, en halvenna Hänen pyhää sanaansa toimimalla sitä vastaan.

Mitään minulla ei ole naisia vastaan, itse olen nainen. Mitään minulla ei ole naispappia vastaan. Surukseni voin vain todeta naispapin nähdessäsi, jälleen näkeväni yhden Jumalasta luopuneen ihmisen.