Kun tulin tänä aamuna tajuihini, soitin Brandonille ja sovin tapaamisesta eräässä sisäsuomen suurkaupungissa. Olimme perin omaperäisiä: kävimme kirjakaupassa ja juottola-ruokalassa, mutta ah, meillä oli hauskaa. Kiitos B hyvästä seurasta ja siitä, että sallit ei-niin-hienon-naisen ronkkia kanakorisi rippeitä!
Sitten hyppäsin taas junaan ja torkuin Hämeenlinnaan. Kävimme Ukkosen kanssa pizzalla ja kaljalla, koska joskus vain pizza ja kalja voivat tyydyttää vaikeasti selitettävän kaipuun perusasioihin. Sen jälkeen olen lähinnä maanut sohvalla, odottanut, että jääkaapissa ollut punaviini lämpenee ja sulatellut päivän asioita kuin pyton.
Suosittelen tapaamaan ihmisiä aina, kun se on mahdollista! Suosittelen myös hyväksymään sen, että joskus niinkin vulgaarit asiat, kuin pizza ja kalja voivat tuottaa maksimaalista mielihyvää. Ja sivupalkissa suosittelen erästä mainiota kirjaa.
3 kommenttia:
Täällä uskollinen lukijasi ja voi myös sanoa fanisi, henkeään haukkoen kysyy: miksi punaviini oli jääkaapissa?
Mam', my wing is thy wing.
Kiitokset siis itsellesi. Oli varsin viihtyisää keskustella kaikesta ja ei mistään. Voisi ottaa joskus uusiksi, kun samoilla suunnilla liikumme.
Vaan nyt kiirehdän töihin "ihmisiä grillaamaan" (kuten äitini tapaa sanoa).
-Brandon-
Vivian: viiniä jäi, eikä meillä ole sellaista tyhjiöjuttua, joten lykkäsin korkin suulle ja työnsin pullon jääkaappiin. Mutta minähän olenkin kaappibarbaari.
Brandon: ehdottomasti näemme uudelleen! Sitten ei tarvitse enää jännittääkään niin hervottomasti:) Nimim. how well did I hide it?
Lähetä kommentti