tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Köyhä, köyhempi, opiskelija

Opintotukitoimito penää minulta takaisin liikaa maksettuja opintotukia. Korko on törkeä, 15% ja summa (n. 600e) sai minut koko aamun kestävään huutoraivariin. Sitten etsin vuoden 2005 palkkakuitit (ja löysin melkein kaikki), tiliotteet, lapun, jossa kerrotaan opintotuen päättymisestä ja toisen, jossa kerrotaan valmistumisesta.

Ja nyt lähetän koko Paskan eteenpäin.

* * *

Opiskeluaika oli taloudellisesti nöyryyttävää rimpuilua. Opintotuki oli lähinnä vitsi, ja opintotuen asumislisä, joka auttoi opiskelijaa selviämään niukin naukin talvesta ja jätti kesäksi uskomattomaan pulaan, oli naurettava. Sinnittelin talvet ja etsin viimeistään tammikuussa paniikissa töitä. Jatkuva huoli taloudellisesta selviytymisestä vei voimia opiskelusta.

Yritin syödä päivittäin amican ruokalassa mahdollisimman paljon, ettei kotiin olisi tarvinnut ostaa ruokaa. Yhden kesän pummin silloisen avokin kotona (en kylläkään toimettomana, maalasin talon ja kunnostin mummulan keittiön laipion), toisen äitini luona (silloinkin toimitin naisten rauhankalenteria), ja tunsin syvää häpeää siitä, että sankaripuolisoni sai äitinsä siivellä hienoa työtä sanomalehdessä. Ja kun lopulta sain työn miestenvaateliikkeen myyjänä, jouduin perumaan etukäteen monet kerrat niitä surkeita opintotukiani, koska onneton palkkani uhkasi nostaa elintasoani liikaa. Siis tasolle, jolla on mahdollista ostaa tuoreita kasviksia kaksi kertaa viikossa ja ylläpitää sellaista turhuutta, kuin puhelinta. Ja työ söi energiaa siinä, missä työttömyyden pelkokin.

Ainoa ajanjakso täysin omillani, ilman ketään, joka jakaisi ahdinkoni, päättyi siihen, että rahat loppuivat ja Ukkonen tuli elämääni. Nykyinen puolisoni auttoi minua selviytymään kuudesta opiskeluvuodestani henkisesti ja taloudellisesti ja jos jollekin olen velkaa, niin hänelle.

* * *

Opiskeluaikana kehitin synkän katkeruuden työttömiä kohtaan. He saavat opiskelijoita enemmän tukea, eikä kukaan vahdi, mitä he ajallaan tekevät. Opintotukilautakuntahan aloittaa pelottelukampanjan heti, jos opintoviikkoja ei kertynyt tasaisesti.

Olen alkanut kallistua sellaiselle kannalle, että opiskelijoiden asuminen ja ruokailu esimerkiksi valtion kustantamissa asuntoloissa saisi olla maksutonta. Silloin opintotuen määrä olisi jotenkin perusteltu. Lisäksi olen sitä mieltä, että tulorajat saisi nostaa huomattavasti nykyistä korkeammalle: kuukausituloraja saisi tukikuukaudelta aivan hyvin olla vaikkapa 1500e, tuettomilta kuukausilta poistaisin tulorajan kokonaan. Opintojen etenemistä valvottaisiin - tai tuettaisiin opinto-ohjaajan avulla. Opiskelijalla olisi säännöllinen tapaaminen ohjaajan kanssa, jolle hän kertoisi opintojensa edistymisestä ja joka voisi auttaa kaikenlaisissa hallinnollisissa kiemuroissa tai käytännön asioissa. Olisin ollut valmis tällaiseen järjestelyyn, ja olisin riemuiten vaikkapa vanhanaikaisen asuntolakurin alla, jos olisin saanut opiskelurauhan ja mahani säännöllisesti täyteen. Olisin myös kaivannut opinto-ohjausta, mutten uskaltanut enkä osannut hakea sellaista. Siksi ohjaus voisi olla puolipakollista.

* * *

Työkaveri kysyi, oliko opiskelijaelämäni villiä. Sanoin, että olin niin köyhä, ettei minulla ollut varaa olla villi.

Joskus pyöräilin yöllä kaupungilla. Se oli huumaavaa - ja mikä tärkeintä, ilmaista.

22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juu. Minä elin opiskeluaikani makaronilla ja ketsupilla. Kun oikein repäisin opintotuenmaksupäivänä, ostin Saarioisten maksalaatikkoa ja piimää.

Mutta otin myös opintolainaa. Mitä sillä tein? Nostin sen heti kesän alussa ja lennähdin Eurooppaan kirkkoja ja museoita kiertämään. Voisin tietysti katua moista toimintaa, mutta enpäs nyt jaksa.

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin. Naakkasi ovat ihania!

Anonyymi kirjoitti...

Joo, minä käyn Kelan kanssa edelleen painia vuonna 2002 maksetusta tammi-helmikuun opintotuesta, joka perittiin takaisin, koska menin maaliskuun alussa kohtuupalkkaisiin päivätöihin. Se on Suomen laki, jonka henki ilmeisesti edellyttää, että opiskelija elää alkuvuoden pyhällä hengellä mikäli meinaa työllistyä valmistumisvuonnaan.

Kieltäydyin tietenkin maksamasta, ja ilmoitin, että Kela voi kaikessa rauhassa periä saatavansa "muusta maksettavasta etuudesta" kuten pykälät sanovat. Perivät sitten ns. vammaistukeani takaisin 21 euroa / kk, ainakin kesään 2009, ellen ihan väärin muista.

Onnea painiin.

Anonyymi kirjoitti...

Ja niin, Olivia. Opintolainaa ei kannata koskaan katua, jos sen käyttäynyt maailmansa avartamiseen kuten sinä (ja minä).

Jenni kirjoitti...

Ahaa, onkohan minulla "muita maksettavia etuuksia"? Olen jo ajatellut kieltäytyväni maksamasta ja alkanut valmistella itseäni henkisesti siirtymään Hämeenlinnan naisvankilaan.

Systeemi on paska ja me kaikki olemme aivopestyjä. Opiskelijat köyhdytetään niin, etteivät he jaksa edes kapinoida.

Foxy kirjoitti...

"Opiskeluaikana kehitin synkän katkeruuden työttömiä kohtaan. He saavat opiskelijoita enemmän tukea, eikä kukaan vahdi, mitä he ajallaan tekevät"

täähän ei pidä paikkansa. työtön ei saa esim. poistua maasta kuin viikoksi: jos poistuu pitemmäksi aikaa, niin se katsotaan haluttomuudeksi ottaa vastaan kokopäiväistä työtä ja korvaukset lakkaa. maasta poistumisesta on myös ilmoitettava työkkärille.

työtön ei saa myöskään opiskella kuin n. 15 ov vuodessa, ettei opiskelu vaan muutu kokoaikaiseksi, ja ole este kokopäiväisen työn vastaanottamiselle.

eikä saa tehdä keikkaa liikaa, ettei korvaukset mene takaisinmaksuun.

ja jokaista päivää valvotaan, paljon tiukemmin kuin opiskelijoita ikinä.

Suojakänni kirjoitti...

Näin.

Opiskelija on myös toimeentulopaininsa kanssa niin yksin, varsinkin jos tarvitsee hiukkaakaan tavanomaisesta poikkeavaa neuvokkia. Minä olin vähällä kerran uskoa Kelan pahvikuuppavirkailijan käskyä ja palauttaa kerralla puolen vuoden saadut tuet, kun rakas isoäitini oli murheellisesti ja äkillisesti menehtynyt ja jättänyt opiskeleville lapsenlapsilleen mukavan siivun säästöhenkivakuutusta (tuo mummun muistiainen olisikin sitten palanut lähes kaikkinensa tuohon palautukseen).

Onneksi en uskonut pahvia ja soitin vielä muutamallekin lainoppineelle ja pariin pankkiin sekä vakuutusyhtiöön selvittääkseni asian perinpohjin. Ja selvisi, että äyrityistäkään ei tarvinnut palauttaa. Kelalle olisivat toki mummun massit kelvanneet.

Jenni kirjoitti...

Miss Foxy: työttömän tuet ovat kuitenkin jatkuvia. Asumistuki ei lopu kesäksi. Kukaan ei oleta, että kesäisin työtön menee äidin luokse asumaan ja syömään. Ja lisäksi se tuki on enemmän. Työttömälle maksetaan enemmän, kuin opiskelijalle, ja minusta se on ristiriitaista. Ei ainakaan kannustavaa.

Suojakänni Kela on Pahan ilmentymä.

Jenni kirjoitti...

Siis Suojakänni [kaksoispiste] kela...

Anonyymi kirjoitti...

Opintotukeni jo muutama vuosi sitten takaisin maksaneena uskallan ilmaista mielipiteeni, että milestäni ollaan väärillä jäljillä, jos ruvetaan kadehtimaan muita avunsaajia.

Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa maksetaan sitten, kun takana on tarpeeksi pitkä työhistoria ja asiakkuussuhde johonkin työttömyyskassaan. Ja tämän etuuden saadakseen työtön joutuu tekemään tiliä joka ikisestä tekemisestään ja tekemättömyydestään. Työttömyyskassa kyllä pitää huolta, että etuuksia ei makseta ylettömän kauan, ja soviteltukin päiväraha laskee kuin lehmänhäntä, mikäli työssäolopäiviä ei kerry tasaiseen tahtiin. Jossakin vaiheessa ilmaantuukin sitten Kela, perkeleistä pahin, joka kieltää kaikki etuudet vedoten yleensä puolison suurituloisuuteen. Ihan niin kuin Suomessa olisi itsestäänselvyys, että puoliso olisi velvollisuus elättää työttömänkin. Puhumattakaan, mitä se tekee työttömän kunnialle, joutua aikuisiässä toisen elätettäväksi.

Aikoinaan opiskellessani ei ollut vielä takaisinperintäsysteemiä keksitty, mutta vastaavasti pankkikorot olivat pilvissä. Muistaakseni korot olivat korkeimmillaan 16 prosentin luokkaa. Jos nyt heittäytyisin kateelliseksi, voisinkin ruveta kadehtimaan nykyisiä lällärikorkoja, joista emme osanneet edes haaveilla, koska yleinen korkotaso oli siihen aikaan maailmassa todella huikea.

Kadehtimisen sijaan voisi keskittää energiaa johonkin hyödyllisempään, kuten sen miettimiseen, miten opintolainojen pirullinen systeemi saataisiin edes vähän kohtuullisemmaksi.

Ohari kirjoitti...

Komppailen Celiaa, koska kokemusta on sekä työttömyydestä että opiskelijuudesta. On kovin kätevää, ainakin päättäjien kannalta, että köyhät ja raskautetut ovat toinen toistensa niskassa siitä, mitä kenellekin kuuluu ja kuka on kaikist' kaikist' kurjin. Näin huomio saadaan näppärästi kääntymään turhanaikaiseen torailuun pikkuhiluista, sen sijaan että keskityttäisiin tosissaan pohtimaan kuinka kukin kansanryhmä tulisi parhaiten toimeen. Eläkeläiset, sairaat, työttömät ja opiskelijat! Hakatkaa toisianne! Älkääkä hyvänen aika ainakaan tahoja, joiden pitäisi huolehtia, ettei ihminen vallan nälkään näänny. (Eikä siitä ehkä hyötyä olisikaan.)

Ja juu, olin mielenosoituksessa syksyllä - sen verran juuri olen opintotuilla saanut käntyn syrjää järsittyä, että hintsusti jaksoin kiljahtaa "Nouse jo, opintotuki!" :-) Törkeän surkeahan se on, eikä se hymyilytä kuin korkeintaan ivallisesti, ettei opintotuki ole noussut (ja nyt pidätelkää henkeänne) 14 vuoteen. Neljääntoista.

Jenni kirjoitti...

Hoo, kommenttini on kadonnut. Eli tulin siinä vaiheessa, kun sain hengen taas kulkemaan, siihen tulokseen, että kurjien on typerää kadehtia toisiaan. Eli kommenttini työttömistä oli harkitsematon ja tyhmä.

Mutta käsi syrämmelle, jos unohdetaan Todellisen Elämän Keissit, oletteko sitä mieltä, että ihan periaatteessa opintotuki saisi olla työttömyyskorvausta isompi?
Minusta se olisi kannustavampaa.

Ja sosiaaliedut ja verotus saisivat tietenkin olla sellaiset, että kaikki työ olisi työttömyyttä kannattavampaa.

Kannustinloukut, prkl.

Kiitos runsaista kommenteista!

Anonyymi kirjoitti...

Jaa-a, olen seuraillut opiskelijoiden elämää kolmattakymmentä vuotta ja tullut
siihen tulokseen, ettei opintotukia pitäisi nostaa, tai jos niitä nostettaisiin, tukea saisivat VAIN ne opiskelijat, jotka todella opiskelevat täyspäiväisesti.

Nykyopiskelijat, tai ainakin näkyvä osa heistä, ovat säännöllisesti poissa opintojensa parista ylimääräisen lomailun takia. Kenellä tässä yhteiskunnassa on nykyisin varaa lähteä muutaman kerran vuodessa kiertämään maailmaa huvikseen? Opiskelijoille se ei tunnu olevan ongelma.

Poissaolot työnteon takia ovat vielä yleisimpiä: jos opiskelija on joka päivä töissä eikä käytännössä pysty opintojensa eteen tekemään mitään muuta kun kerjäämään jatkuvasti opettajan oven takana, että saisi lisäaikaa deadlineihin ja oikeuden olla vielä lisää poissa, valitkoon työnteon!

Nykyopiskelijat ovat ottaneet asenteekseen sen, että valtion pitää kustantaa heille kaikki muotivaatteita ja kännyköitä myöten ilman, että he joutuisivat tinkimään vanhempien luona totutusta elintasostaan.

Ikävää olla vanhoillinen, mutta minun opiskeluaikanani opintotuki oli murto-osa siitä, mitä se nyt on ja opintolainan ottaminen oli käytännössä pakko. Totta kai olimme köyhiä, mutta silti pärjäsimme. Ilman puhelimia tai tietokoneita tietenkin, eihän sellaiseen ollut rahaa -puhumattakaan siitä, että nykyisin joka koulussa on takuulla tietokoneluokka. Lainarahalla eläminen ei todellakaan ollut kivaa, mutta ainakin se kannusti todella opiskelemaan eikä kärttämään ilmaisia opintoviikkoja tekemättömistä töistä "koska olin matkoilla/töissä"

On silti totta kai epäreilua, ettei asumislisää makseta kesäajalta ja että tulorajat työssäolokuukausilta ovat niin alhaiset.

Oletteko muuten tosiaan sitä mieltä, että töissä olevan palkansaajan puolison pitäisi saada yhtä paljon yhteiskunnan tukea kuin yksineläjän? Minusta tukia pitää maksaa vain niille, jotka niitä todella tarvitsevat. Se, että elää puolison palkalla ei kai ketään nöyryytä, ei nyt ainakaan enempää kuin se, että elää yhteiskunnan tuella!

Jenni kirjoitti...

Huu, jämäkkää tekstiä. Mielestäni siinä kuitenkin menet metsikköön, kun lähdet vertaamaan nykyopiskelijan asemaa "menneisyyden" (70-luvun?) opiskelijan asemaan. Moni ihan käytännön elämän asia on muuttunut. Ruoka on kallistunut, asuminen on kallistunut, ja kerro ihmeessä, mistä soitat puhelun, jos sinulla ei ole kännykkää (yleisöpuhelimia ei käytännössä enää ole). Opintotuki ei kuitenkaan ole muuttunut 14 vuoteen, kuten Ohari mainitsi.

En tunne joukkoa, jota luonnehdit opettajan oven takana käniseväksi, lomailevaksi, muotivaatteissa kulkevaksi ja vanhempiensa elintasoa tavoittelevaksi. Omat opiskelutoverini olivat kirpputorivaatteissa laahustavia, euron tarkkuudella (otanko kahvin vain en) eläviä puurtajia. Minä ostin käytetyn tietokoneen siinä vaiheessa, kun tein gradua. Mainittakoon, että se hajosi ja tein gradun yliopiston mikroluokassa - mikä olikin erinomainen järjestelmä.

Ehkä pitäisi miettiä, millainen elintason pitäisi vähintään olla. Varmuus ruoasta ja asunnosta ovat keskeiset asiat. Ja olisinko käynyt opiskelujen ohessa töissä, ellei se olisi ollut taloudellinen pakko esimerkiksi kesäajasta selvitytymisen kannalta?

En. Tottahan se viivästytti opintoja noin vuodella. Toisaalta tukikuukausien enimmäismäärä (55 taisi olla tuo maaginen luku) on tarkasti määritelty. Jos työssäkäynti viivästyttääkin opinto ja, ei se yhteiskunnalle maksa opintotukina sen enempää.

Anonyymi kirjoitti...

No jopas täällä keskustellaan kiihkeästi!

Tiedän että jotkut opiskelijat tosiaan elävät pelkällä opintotuella -mm. oma mieheni. Voin vakuuttaa, että leveästi sillä ei eletä, emmekä tietenkään saa minun tulojeni takia mitään asumistukia –mikä on aivan oikein, minusta tukia pitääkin maksaa vain ja ainoastaan niille, jotka niitä todella tarvitsevat. Opintotuella ei tosiaankaan matkustella, ostella muotivaatteita tai soitella pitkiä puheluita. Koko opintotukisysteemissä on vialla se, että opiskelijoiden oletetaan ottavan opintolainaa, jos/kun opintotuki ei riitä. Itsellänikin on tästä kokemusta: opiskeluaikanani jouduin kesällä toimeentulotuen piiriin, kun sitä asumistukea ei tosiaan makseta, ja tuloikseni laskettiin automaattisesti opintolaina, jota oli siis pakko ottaa.

On vaikeaa vetää rajaa siihen, kuinka paljon yhteiskunnan pitäisi opiskelijoille (tai työttömille ynnä muille) kustantaa. Pitääkö jokaisella olla kännykkä ja tietokone? Kuinka paljon puheluita saa soittaa? Pitääkö päästä ulkomaille kerran vuodessa? Pitääkö voida syödä muualla kun opiskelijaravintolassa? Pitääkö voida ostaa kerran vuodessa kengät? Tulorajoja ei-opintotukikuukausilta pitäisi ilman muuta nostaa, että olisi mahdollista selvitä lyhyemmillä työssäolokausilla ja vastaavasti opiskella täysipäiväisesti.

Kommentti asian vierestä: olin juuri lukenut luentojen välissä näitä kommentteja, kun eräs opiskelija tuli kysymään, että mites kun olen nyt kaksi viikkoa Thaimaassa niin eihän sitä lasketa näihin poissaoloihin? Tälle aiemmin kommentoineen nimettömän mainitsemalle pienelle mutta näkyvälle vähemmistölle tuntuu tosiaan olevan itsestään selvää, että lomailun takia pitää saada olla poissa eikä silti saa vaatia mitään "ylimääräistä". Kielten laitoksilla ei varmaan ole yhtään kivaa opiskella kun kaikilla kursseilla on (mielestäni ymmärrettävästi) pakollinen läsnäolo. Suurin poissaolon syy ei kyllä ole lomailu vaan työnteko. Ikävä kyllä opettajan kannalta on ihan sama, miksi opiskelija on poissa. Moni opiskelija ei vaan millään pysty ymmärtämään sitä, että ei, sellaista kurssia, jota ei ole KOKONAAN suorittanut, ei ole suorittanut ollenkaan... Opettajan kannalta asia on täysin yksiselitteinen, sääntöjen täytyy olla kaikille samat. Ei autoakaan saa ajaa jos ei todella suorita inssiä!

Jenni kirjoitti...

Mitä opiskelija vähintään tarvitsee? Voisin kuvitella selviäväni ilman tietokonetta, jos minulla olisi mahdollisuus käyttää sellaista mikroluokassa. Mutta Thaimaan matka... No, ehkä se on kärjistetty esimerkki. Matkustelu on muutenkin hankala aihe: opintoihin saattaa liittyä oleskelua ulkomailla. Ja esimerkiksi sarjakuvan jatkotutkimuksen kannalta olisi pakko hankkiutua joko Ranskaan tai Yhdysvaltoihin...

Toisaalta minusta on melko sama, mihin sen opintotukensa käyttää, vaikka ostaisi koko summalla akvaariokasveja. Pääasia, että opinnot etenevät ja ihmiset saavat otteen työelämästä ja yhteiskunnasta. Ja jos haluaa todella huolehtia, että yhteiskunnan rahoja ei juoda, polteta ja tanssita (:D) niin voisihan opiskelijoille jakaa vaikka lounasseteleitä tai asumisseteleitä tai junalippuja.

Herra siunatkoon, jos olisin joutunut elämään kaikki seitsemän opiskeluvuotta Juveneksen safkoille. Huipentuma oli ehdottomasti puolalainen kukkakaali. Ehdottomasti.

Anonyymi kirjoitti...

Jenni, tuosta ulkomailla oleskelusta/opiskelusta meillä oli juuri laitoksella puhetta... uusi linjanveto on se, että opintoihin kuuluva pakollinen kieliharjoittelu (=vähintään 1 kk työskentely tai opiskelu, ei lomailu) on suoritettava opintojen aikana. Eli esim vuoden työskentelyä Iso-Britanniassa juuri ennen englannin opintojen alkua ei hyväksytä. Minusta päätös on pöyristyttävä, varsinkin englannin opiskelijoille, koska englanninkielisiin maihin on todella vähän opiskelijavaihtopaikkoja. Opintotuella ei kukaan pysty maksamaan vuokraa yhtäaikaa sekä kotimaassa että ulkomailla, ja kurssitkin tuppaavat oplemaan kalliita, matkoista puhumattakaan. Aikamoinen köyhät kyykkyyn -meininki, olisi itsellänikin jäänyt tutkinto saamatta, jos välivuotta jenkeissä ei olisi laskettu kieliharjoitteluksi!

terv. hlö, joka kaikesta huolimatta tonnikalalla elämisen vastapainoksi kiersi Eurooppaa opintolainalla, yhtään ei kaduta!

Jenni kirjoitti...

Ehkä tässäkin asiassa tarvittaisiin kohtuullisessa määrin tervettä järkeä ja sisällöntuntemusta päätösten taakse. Päätöksiä ohjaavaa säännöstöä on muutettava. Säännöstöä ohjaavaa lakia on muutettava. Ja minä haluan, että veroni käytetään siihen, ei kuudennen ydinvoimalan rakentamiseen, eikä järjettömään teollisuuden tukemiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Tähän postaukseen mulla ei ole kommenttia, mutta useampaan edelliseen kyllä! Olen nimittäin ollut surkeasti jäljessä suosikkiblogien lukemisessa ja kommentoinnissa. Yritän parantaa tapani.

1. Siis mitä, Janakkalaako ei enää ole? Mistä minä sitten kerron isänisän puoleisen suvun olevan alun perin kotoisin???

2. Elämänmuutos, tarkoitan siis "elämänmuutos"???

Sivuhuomio: Joissakin tilanteissa yksi kysymysmerkki ei riitä mihinkään.

3. Leiska on sievä, asiallinen, helppolukuinen ja kool.

Jenni kirjoitti...

Kukkis, senki! Höpönassu, tai jotain. Kiitos. Janakkalan sijaan voit nykyisin puhua vaikkapa Hämeenlinnan kaupunkiseudun eteläisistä osista...

Elämänmuutos:D Pysykäätten kanavalla.

Anonyymi kirjoitti...

Just just. Eipä tiennyt esi-isä tarpovansa Hämeenlinnan kaupunkiseudun eteläisten osien pellonlaitaa ...

Pysytään!

Ana kirjoitti...

Allo allo. Lusikka soppaan. Olen ollut köyhä sekä opiskeluaikana että työttömänä, enkä ole ikinä ollut niin köyhä kuin työttömänä. Opiskelijat saavat sentään alennusta ruuasta ja matkoista. Työtön ei muistini mukaan matkusta yhtään minnekään, ja varastaa ruuastakin niin suuren osan kuin ikinä kykenee, koska raha ei vaan kertakaikkiaan riitä.

En edes ymmärrä miten nykypäivän työttömät selviää, kun nyt on niin paljon enemmän vartijoita, kameroita ja hälyttimiä joka paikassa.