torstaina, tammikuuta 25, 2007

Markkinoinnin uhri

Puhelinmyyjät.

Ihmiset, jotka markkinoivat omiaan tai edustamiaan tuotteita puhelimessa.

Ihmiset, jotka markkinoivat omiaan tai edustamiaan tuotteita puhelimessa ja ajattelevat, että kirjastonhoitajilla ei muuta olekaan, kuin aikaa istua puhelimessa, katsella lumista maisemaa ja kuunnella, ehkä punoa puhelimen johtoa sormen ympärille, sellaisen sormen, jossa on virheetön lakattu kynsi.

Sellaiset ihmiset, jotka ovat tehneet pitkän markkinointipuheen, eivätkä anna keskeyttää, eivätkä lopeta edes silloin, kun kirjastonhoitajan psyykkinen selkäranka on murrettu ja hän on tilannut tuotteen, joka on mahdollisesti kallis, todennäköisesti omakustanne ja jonka käyttö tulee olemaan pienessä, yleisessä kirjastossa kauniisti sanottuna vähäistä.

Sellaiset ihmiset, jotka ovat tehneet pitkän ja polveilevan markkinointipuheen ja jotka eivät kuule, kun kirjastonhoitaja sanoo, että meidän kirjastossamme ei ole käyttöä tällaiselle teokselle/tuotteelle/palvelulle, tai ehkä kuulevatkin, ja siksi kiihdyttävät vauhtia.

Voisin hyvin elää onnellisen ja tasapainoisen elämän joutumatta koskaan minkäänlaisiin tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa.

7 kommenttia:

Suojakänni kirjoitti...

Ihmiset, jotka joutuvat tekemään siisteistä länsimaisista sisätöistä ala-arvoisinta, provisiopalkalla ja yleensä vailla vaihtoehtoja mielekkäämmästä.

Ei sillä, että minäkään mielelläni heidän jorinoitaan puhelimessa kuuntelisin.

antitäti kirjoitti...

Mä olen ostanut jotain meille kirjastoon ihan vain uuvutuksen uhrina...

Ja sitten se toinen puoli: ensimmäisestä pesukoneestamme puolet on ansaittu myymällä humpuukinaistenlehteä puhelimella suojattomille.

:)

Anonyymi kirjoitti...

Joo, ne myyntitykki huikkaset... : (

Minulla on Taktiikka, millä saan pahimmankin puheripulin vaivaaman puhelinmyyjän kuuntelemaan. Otan tuimimman ilmeeni, rykäisen, pidän pienen tauon, korotan ääntäni ja kiekaisen: Hetkinen, mikäs se asia oikein on!

Sitten sanon, että kiitos, mutta ei kiitos, en osta mitään, kuulemiin.

Ja sitten puhelin kiinni.


Ei ole puhelinmyyjän ammatti hääviä, ei. Silti en suostu kuuntelemaan myyntipuhetta, koska en kuitenkaan aio ostaa. Siinä säästyy molempien aika, ja puhelinmyyjä ehtii etsiä itselleen minua innokkaamman asiakkaan.

Jenni kirjoitti...

Multa ei riitä myötätuntoa puhelinmyyjille. Niitä on ihan liikaa ja ihan liian usein niiden tuotteita ei kannata ostaa. En vaan jaksa. Jos voisin, asentaisin puhelimeen ilmoituksen, jossa pyydetään valitsemaan numero yksi, jos aikoo myydä jotain. Ykkösen valitseminen katkaisisi puhelun.

Anonyymi kirjoitti...

Sitten kun minusta tulee presidentti niin kiellän puhelinmyynnin, spammin ja tekstiviestihäiriköinnin kuolemanrangaistuksen uhalla. Jos joku haluaa omistaa puhelimen, muttei halua siihen koskaan kenenkään soittavan niin siihen pitää olla oikeus. Prkl!
-Brandon-

Jenni kirjoitti...

Thank You, Sir, lupaan äänestää.

Reeta kirjoitti...

Noi myyntipuheet, joita pitää opetella latelemaan sinne luuriin, on oikeesti ihan naurettavia. Mutta joku niitten perusteella oikeesti ostaa! Itse kuuntelen myyntipuheen pelkästä säälistä loppuun saakka, koska tiedän miten p*skaa puhelinmyyjänä oleminen on.

Varmin kikka päästä eroon puhelinmyyjästä on sanoa, että on joku tuttu puhelinmyyjänä jolta tilaa kaikki lehdet. Siihen ei ole mitään "vastaväitettä" kehitettynä kuten kaikkeen muuhun ämpyilyyn.