maanantaina, tammikuuta 01, 2007

Avioliitto on jekukas kontaktilaji


Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, avioliittomme täyttää vuoden, ja vaikka se tuskin oikeuttaa antamaan neuvoja kokemuksen syvällä ja karhealla rintaäänellä, niin ei kai ole kiellettyä esitellä ja eritellä omia virheitään ja samalla vähän taputella itseään lohduttavasti selkään.

Sanon tämän vain kerran, joten sisaret, kumartukaa lähemmäksi: älä oleta mitään.

Suhteessamme oli sellainen muutaman päivän jääkausi, jonka aikana kommunikoimme notkeasti kuin Neandertalilaiset ja olimme herkistyneet toistemme viesteille kuin villasarvikuonot - mikä ei todellakaan tee oikeutta villasarvikuonoille.

Kun kaikki väistöliikkeet ja harhautuspistot oli tehty jouduimme lopulta keskustelemaan asioista. Tiedetään, keskustelu on kerpeleestä, mutta jos ensimmäisestä vartista selviää ilman ensiapua vaativia vammoja, alkaa kommunikointi notkeutua.

Kävi ilmi, että olin lukenut Ukkosta - miestä, jonka kanssa olen elänyt tiivistä yhteiseloa viimeiset seitsemän vuotta - aivan väärin. Olin olettanut päinvastaista. Ajattelin, että ehkä vietämme liikaa aikaa kahden kesken, kun miehen mielestä meillä on liian vähän yhteistä aikaa. Kummastelin tyypin koleutta, vaikka kyseessä oli sellainen jäyhän eteläpohjalainen läheisyydenkaipuun ilmaus (imitoin vuorta, ehkä Buddha tajuaa tulla).

Miten voikin tulkita niin väärin? Tulin itse siihen tulokseen, että kaikki luulot omasta ihmistunteuksesta ovat suuresti liioiteltuja. Ei kannata tulkita, kannattaa kysyä.

8 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Voisin ottaa ristipistoilla meidän parisuhteen osapualten huoneentauluiksi ton "Ei kannata tulkita, kannattaa kysyä."

Anonyymi kirjoitti...

Odotan innolla selvitystä siitä, miten tapahtuu tunteiden eritys. Minun tunnetiehyeni lienee tukossa, kun en asiasta ole selvillä.
-Brandon-

Jenni kirjoitti...

Samma här, Kaura. Tekstin ympärille mökkejä, kyyhkyjä ja ihmisiä, joilla on tyrmistynyt ilme.

Brandon, olitko Onnellinen, kun löysit pikkuseikan, johon takertua? Häh! :D :D Ei tarvi vastata... Tunnekanavat pallolaajennukseen ja sisäeritys kondikseen!

Anonyymi kirjoitti...

Niin on hyvä neuvo tuo kysy äläkä tulkitse. Kaikissa ihmisuhteissa ja joskus jopa kissan kanssa eläessä. Tulkintahan kertoo aina enemmän tulkitsijasta kuin tulkittavasta.

Tuo valokuva on muuten mahtava. Miehen olemus ei ole järin ryhdikäs ja arvokas, kuten muinoin oli kuvissa tapana, vaan jotain ihan muuta. Onkohan hän tulkinnut tilanteen ihan oikein?

Kati Parppei kirjoitti...

Kovin viisaita kirjoitat. Kiitos muistutuksesta.

Jenni kirjoitti...

Ihmisiltä pitäisi kitkeä ajatukset sisäisestä silmästä. Jos sellainen on, niin se luultavasti katsoo sisäänpäin.

Anonyymi kirjoitti...

Jenni, olen tainnut olla liian monella anatomian ja fysiologian luennolla. Onkohan sellaista järjestöä kuin Anonyymit Anatomistit? Ja heillä 12 portaan järjestelmää, jolla päästään pakkomielteestä höpistä latinaa ja opitaan ymmärtämään, ettei ruuminavauksesta ole sopivaa puhua kynttiläillallisella...

"Sitten tyrskähti itkuun, koska hänen hurmiorauhasensa oli erittänyt ämpärikaupalla hurmiohormonia." (John O'Farrel)
-Brandon-

Jenni kirjoitti...

Mun hurmiorauhaset toimivat juuri nyt vajaasti... Mun mutta mun mielestä on silti hurmaavaa saada anatomisia oikaisuja kommentteihin:)