Nyt juon punkkua ja orientoidun huomiseen ensimmäiseen hääpäivään. Useat lähteet vahvistavat, että kyseessä on paperihäät. Teeman mukaan luomme siis katsauksen paperin historiaan, valmistukseen, laatuihin, käyttöön sekä paperialan työllisyystilanteeseen.
Ei vaineskaan, puhutaan sen sijaan avioliitosta.
Avioliiton solmiminen tarkoittaa mielestäni sitä, että kaksi yksilöä hylkää hurlumhein ja irtosuhteet ja sitoutuu toisiinsa. Avioliitto vahvistetaan aika usein jonkinlaisin häärituaalein: meidät esmes vihki viiden lapsen äiti ja luultavasti rennoin henkilö, joka on koskaan pannut liperit kaulaansa. Läsnä oli kaksi todistajaa, ympärillä oleva kirkko oli iso, hämärä ja hiljainen. Toiset vihkii tuomari tai lehtevämies tai kuka tahansa, jolla on valtuudet mennä ronkkimaan väestörekisteriä ja sehän on toki jokaisen parin oma asia. Pointtini on se, että koska häät ovat sinun ja hänen liittoa varten, tehkää niistä näköisenne. Ette te mene naimisiin isoäidin takia ettekä Herra paratkoon hänen kanssaan. Häissäkään ei siis ole tarkoitus tyydyttää isoäidin seremoniantarvetta. Jos tunnet smokissa valtavaa tarvetta uida jäälauttojen välissä, niin älä pukeudu siihen. Herrajumala.
En ole vielä kuullut yhdestäkään avioliitosta, joka olisi voinut eheytyä ennalleen pettämisen jälkeen, enkä näe petostilanteissa minkäänlaista anteeksiannon ja uuden alun mahdollisuutta. Minun mielestäni avioliitto päättyy, jos jompi kumpi osapuolista rikkoo sopimusta. Omaan liittotumiseemme suhtaudun konservatiivisesti, fanaattisesti, huumorintajuttomasti ja mustasukkaisesti. Entinen liitto pitää ehdottomasti purkaa, ennen kuin solmii uuden, vastaavanlaisen psykofyysisen suhteen ja sillä sipuli ja väittäkää mitä lystäätte, minä olen laki. Perkele. Kun liitto on luja, ei toisen päältä tarvitse olla mustasukkainen. Kumppania ei tarvise sitoa, jos voi luottaa siihen, mitä hän on papin ja seurakunnan (tai lehtevänmiehen edessä tai kahden kesken) luvannut.
Sitten, kun olen vanha ja parroittunut, ja katson elämääni taapäin ja huomaan olleeni aina oikeassa, kirjoitan avioliitto-oppaan. Nyt pokka riittää vain muutamien, hyväksi kokemieni yleisohjeiden kirjaamiseen.
Ensinnäkin heittäkää se telkkari mäkeen. Keksin samalta istumalta yhdeksänkymmentäneljä parempaa
Toisekseen on ihan puppua, että ihminen ei voi muuttua. Eihän ihminen muuta teekään! Et voi koskaan astua kahdesti samaan virtaan, etkä herätä saman ihmisen kanssa. On eri asia hyväksyä kumppani persoonana ja henkilönä, kuin siunata hiljaa hänen kaikki tekonsa ja tekemättä jättämisensä. Minä muutun. Hän muuttuu. Me muutumme.
Ja kun olemme länkyttäneet tarpeeksi parisuhteesta ja tutkineet ja päivittäneet liitosopimusta, on mahdollista löytää keino muuttua samaan suuntaan, ja ellei, niin eri osoitteisiin. Ei se ole monimutkaista, vaikka se ei olekaan helppoa. On sille nimikin: sitä sanotaan toisen huomioon ottamiseksi ja työskentelyksi parisuhteen eteen. Jos joku tekee jotain todella & peruuttamattoman idiottia ja vetoaa siihen, että hänet pitää ottaa sellaisena kuin on, niin poista toki derringeristäsi varmistin. Tai vielä parempaa, osta junalippu kauas. Elämä on ihan oikeasti aivan liian lyhyt siihen, että koetat löytää keinon pysyä hengissä tai järjissä sellaisen henkilön kanssa, joka puolestaan koettaa löytää katkeamispisteesi ja vetoaa siihen, että jos rakastat, hyväksyt - myös sen, että sinua kohdellaan huonosti. Ja tämä koskee myös sinua itseäsi.
Kunnioita puolisoasi. Kunnioita itseäsi.
Älä pelkää hankalia tilanteita. Älä väistä hankalia keskusteluja.
Ja rakastakaa ja palvelkaa toisianne!
Nyyhks. Oon ihan lemmessä.
*Luettelointitiedot ovat kirjojen sosiaaliturvatunnus, biotunnistepassi ja SuPo:n arkisto.
**Koska luettelointia ohjaa noin kiljoona erilaista sääntöä ja säännön hienosäätöä (ja se on kallista ja hidasta työtä), nimekkeiden luettelointitiedot useinmiten ostetaan jostakin.
7 kommenttia:
Blogiasi on kiva lukea, koska sinulla on sana hallussa ja kirjoitat kiinnostavista asioista ja "puhut välillä aivan kuin minun suullani", tosin minä en olisi osannut ilmaista asioita noin hienosti. Luen tätä usein mutta kommentointi on jäänyt ja nytpä sen sitten tein.
Onnea yksivuotiselle avioliitolle. Omani kesti joskus 20 vuotta sitten kolme vuotta ja nyt avoliitossa ollessa olen sitä mieltä että samat jutut pettämisen sun muun suhteen pätee ilman papin tai muun aamentakin.
Kiitos, Ansku. Munkin mielestä on jokaisen oma asia, millainen suhde on, ja mitkä jutut siinä pätevät, ja onko läsnä ollut joku virkamies sanomassa aamenta. Omalla kohdalla ajattelen (kärjistetysti) niin kuin kirjoitin. Näin aamulla huomaan, että melkoista jyrinää siitä tuli.
Ja kiitos onnitteluista!
Hyvä kirjoitus! Ja asiaaaaahhh! Ja onnea!
Minun neljävuotishääpäiväni on pian, 7.12., ja mekin saimme toisemme ihan vain kahden todistajan ja tietysti papin seurassa. Isoista prinsessahäistä olisin saanut jonkin allergisen kohtauksen.
Minä olisin varmaan joutunut hunnun kanssa psykoosiin tai heittäytynyt pelleilemään...
Viisauden sanoja, hyvä nainen! Onnea vuosipäivän johdosta!
Meidän lukion psykologianopettaja aikoinaan kertoi meille ihan suurella auktoriteetilla, että ette te voi koskaan muuttaa toista ihmistä (siis parisuhteessa). Että se on ihan illuusio ajatella, että olen nyt tuon kanssa vaikka se on tollanen, mutta minä muutan sen vielä. Hänen viestinsä oli siis mielestäni, että kannattaa valita jo valmiiksi miellyttävä kumppani. Tai siis, ehkä hän tarkoittikin ettei se yksipuolinen muuttamisyritys onnistu.
Mutta mikä oikein on lehtevämies? onko se suomennos siitä the Green Man -hahmosta? Viittaatko siis johonkin uuspakanallisiin hääseremonioihin?
Mun mielestä persoonaa ei voi muuttaa, mutta kyllä toisen käytöstä ja tottumuksia voi fiksata, onhan reilua itsekin joustaa! Jos kumppania ärsyttää jokin, niin kai yritän karpata, jos se on mahdollista.
Lehtevämies on Jukka Itkosen roolihahmo Varkauden lastentapahtumissa. Viittaa Green maniin, luulen ma.
Lähetä kommentti