varoitus: sisältää vaarallisia määriä kunnallisalan jargonia
Meidän ihanalla siistijällämme on tapana pönkittää tunnetusta heiveröistä johtajaidentiteettiäni pienillä, mukavilla huomautuksilla ja eleillä. Eilen esmes saimme lukusalissa pahan sisustuskohtauksen: raahasimme pöytiä, pilkoimme talkkarin avulla kaksi isoa, ränsistynyttä huonekasvia roskiin ja siirsimme naisissa opinto-opashyllyn uuteen paikkaan... Multaa ja roskia oli lattialla, joten nappasin siistijän kärrystä harjan ja rikkakihvelin ja korjasin jälkeni. "Musta on ihanaa, kun meillä on johtaja, joka voi tarttua harjaan ja rikkakihveliin" sanoin hän. No ei olisi kyllä tullut mieleenkään olla tarttumatta.
Enhän minä virallisesti ole minkään ja kenenkään johtaja (paitsi Väinökojootin), joten asemani on vähän kinkkinen. Olen lähiesinainen ja jonkinlainen varapäästrategi, mutta varsinainen kirjastotoimenjohtajuus on meidän kunnassa sivistystoimenjohtajalla. Työnkuvani olisi kylläkin selkeämpi (ja älkää antako mun edes aloittaa palkoista) jos titteli kuvaisi jotenkin toimenkuvaa. Kirjastonhoitaja hoitaa kirjastoa, mutta minä esimerkiksi teen myös strategiaa, ja osallistun sellaisiin kissanristiäisiin ja häppeninkeihin, joihin johtajat osallistuvat. Kunnan johtoryhmään minulla ei taas ole asiaa ja se on ongelmallista kas kun eri hallintokuntien pitäisi olla vähintään tietoisia siitä, mitä toisissa halllintokunnissa tehdään. Olen kuullut liian monta kertaa ja aina ihan väärissä tianteissa jyrähdyksia, joiden sisältö on: "Olemme kaikki saman kunnan palveluksessa [joten miksi muka et voi tehdä myös juoksutytön, arkistonhoitajan, vahtimestarin ja lapsenpäästäjän hommia]!"
Olen miettinyt pari päivää, voiko puolijulkiseen verkkopäiväkirjaan tällaista vuotaa, mutta menköön (ette sitten hiisku kellekään). Ehdotin hallintokuntien välistä informaatiokulkua parantaakseni epävirallista toimintasuunnitelmapalaveria erään toisen hallintokunnan kanssa. Arvatkaa mitä vastattiin?
"Minä tunnen mieheni. Ne provosoituu, jos joutuvat ottamaan käskyjä naiselta."
Jos keskustelu tulkitaan komenteluksi ja siitä provosoidutaan, niin mistä lävestä sen informaation on mahdollisuus vuotaa eri paikkoihin? Alanko viittomaan? Kirjoitanko lappuja? Hämäänkö jätkät pukeutumalla mieheksi?
Aargh. Tää menis nyt töihin eikä komentelis ketään, koska tällä on pinppi ja tää on kakskytseitsemän, eikä tän parta kasva, ennen kuin vaihdevuodet sit aikanaan päättyvät.
10 kommenttia:
Siis millä vuosisadalla me elimmekään...? Tässä vaiheessa pitäisi sanoman Herran heidän Jumalansa nimi, mutta koska sitä ei pidä turhaan lausuman niin sanottakoon, että piru vieköön.
Jos joku on vielä sillä evoluution asteella, että johtavassa asemassa olevan ihmisen auktoriteetti on kiinni kromosomeista niin on jo korkea aika kehittyä hieman. Tuolle (ilmeisesti miespuoliselle) sankarille olisi pitänyt ilmaista, että jos porukkasi niin provosoituu, kun ei ole miestä keulassa niin kuinka ne ovat sinun kanssasi pärjänneet...
Sinunhan tietenkin pitäisi tyytyä käyttämään naisten temppuja. Lyhyitä hameita ja korkeita korkoja tai jotain...
Arrg... Mistä noita oikein sikiää? Eikö jossain laissa sanota, että tuollaiset pitää kastroida?
-Brandon-
Yksi perusongelma on käsitykseni mukaan edellisvuosikymmenen vapaakuntakokeilun ja sen tuloksena laaditun vuoden 1995 kuntalain edistämä hallintomalli, joka - kiistämättä pelasti meitit tämmöiset kunnat, niin sinun kuin minunkin, laman syövereistä - mutta käytännön hallinnassa johti suuriin hallintokuntiin. Poliittisen johtamisen kannalta se oli tavallaan kielteistä supistaessaan kuntalaisten demokraattisia osallistumismahdollisuuksia konkreettiseen vaikuttamiseen.
Operatiivisen johtamisen kannalta on tietysti tehokasta, jos johtoryhmä pysyy pienenä. Vastakysymys kuuluu, osaako se silloin ottaa kaiken tarpeellisen huomioon. Sivistystoimenjohtaja opetus- ja kulttuuritoimen toimialajohtajana on käsittääkseni melko yleinen ratkaisu (meinasi tulla Akaaseenkin, mutta tiettävästi kulttuuritoimesta vastaa jatkossakin kirjastotoimenjohtaja), mikä johtaa omanlaisiinsa tilanteisiin, kun allokoidaan resursseja koulutoimen ja esim. kirjaston tai museon välillä.
Isojen hallintokuntien malli madaltaa organisaatiorakennetta periaatteessa, mutta käytännössä se korottaa sitä, kun isojen hallintokuntien alaisissa yksiköissäkin pitää, niinkuin totesit, harjoittaa myös omaa strategiatyötä. Melkoinen verkosto.
Olisi aika hienoa, jos joku keksisi viisastenkiven kuntien organisaatioon. Uudesta puitelaista ja sen sovelluksista tilaaja-tuottajamalleineen voi tulla aika mielenkiintoisia – monen uhr… siis asianosaisen mielestä tosin kielteisessä mielessä – kokemuksia ainakin ensivaiheessa. Minä ajattelin lähestyä asiaa ulkoistamalla Veturimuseon hoidon Suomen Rautatiemuseolle Hyvinkäälle. Et usko, miten tosissaan täkäläiset operatiivisen tason kuntajohtajat ovat pitäneet ajatusta hienona ja nykyaikaisena. Mitä enemmän sitä itse ajattelen, se tuntuu kunnallisalan appron tylsällä luennolla keksityltä teekkari- tai muulta opiskelijapilalta. Mutta voineeko tältä tieltä enää kääntyä.
Mitä muuten sinä olet ajatellut ulkoistaa tai kilpailuttaa, saako kysyä?
Mitä käytännön johtamiseen tulee, niin etkös sinä liittynyt hiljan meihin militaristeihin (puolisoni kertoi taannoin terveiset, kiitoksia vaan)? Jospa unohtaisit kaikki yliopistolliset kirjastonjohtamistieteiden opit ja vaihtaisit toimintasuunnitelmapalaverin sulkeisjärjestysharjoitukseen. Äijjät tykkää.
Muuten olen sitä mieltä, että paras johtaminen on sukupuoletonta. Jos aletaan puhua nais- tai miesjohtamisesta, ollaan niin heikoilla jäillä, että pelottaa. Tulos- tai laatujohtaminenkin kuulostaa paremmalta ja tasa-arvoisemmalta. Jopa B. Virtasessa lanseerattu sirkustirehtöörijohtaminen.
Jättimäisiä huokauksia. Jos kaipaat mantraa, voin lainata sinulle yhden tyttäreni pämäyksen, jota olen itse käytellyt viime aikoina mielenvirkistykseen. Sanotaan iloisella remakalla äänellä: "Minulla on IHANA pimppeli!"
Vaude mitä kommentteja. Ensinnäkin B: kunnissa eletään palttiaralla kivi- ja pronssikauden välistä aikaa. Ämmät keräilee, äijät metsästää. Kommunikointi tapahtuu murahtelemalla ja lopuksi otetaan esiin nuija.
J: johtoryhmä saa kernaasti pysyä pienenä, mutta info johodon ja johdettavien välillä pitää kulkeman muutenkin kuin puskista. Ai niin. Lainasin Sunzin "Sodankäynnin taidon". Ha. Aion käyttää sitä Strategiatyössä.
Mielestäni sukupuolestaan ei eroon pääse, kuinka sitten voi johtaa neutraalisti? Oli miten oli, jää risahtelee...
K: kiitos hyvistä nauruista! Tulen toistamaan mantraa mielessäni sekä virallisissa että epävirallisissa yhteyksissä. Välittäisitkö myös kiitoksen nuorelle johtamistaidon konsultille:)
Jenni, sukupuolestaan ei pääse eroon, joten eikö juuri siksi sen pitäisi olla käytännön työssä läpinäkyvä ja mahdollisimman vaikuttamaton? Eikö voi ajatella itseään ja omaa johtajuusprofiiliaan ihmisenä, ei naisena tai miehenä?
Tosin nykyään jotkut haluavat sukupuolittaa kaikki mahdolliset ilmiöt niin, että odotan, milloin suomenkin kieleen tulevat maskuliini, feminiini ja neutri ja sitä kautta vekkulimpi kielioppi. Minä ainakin haluan olla neutri, mitä työ- tai muuhun julkiseen elämään tulee. Nörttineutri. Khihihi.
Tähän vuodenaikaan ja varsinkin näillä keleillä jää tahtoo olla heikko.
J.H. Pyrkimyshän on tietenkin tehdä sukupuolineutraaleja päätöksiä, kantaa vastuuta asiakaspalvelun tasa-arvoisuudesta (paitsi sukupuolen, myös aseman, tausta, iän yms. suhteen).
Mutta kuinkas, kun alaiset ovat useinmiten miehiä tai naisia, jotka eivät suhtaudu esihenkilöön, itseensä, saati toisiinsa sukupuolineutraalisti? Ja sitäkin on varsin vaikeaa purkaa, kun yrittää esihenkilönä tehdä, mitä esihenkilön pitää tehdä, mutta tulee kohdelluksi henkilönä, jota määrittää ennen muuta jokin täysin työn suorittamiseen liittymätön seikka, kuten ikä, sukupuoli, koko, ulkonäkö...
Miten se sukupuolineutraalius tulee käytännössä mahdolliseksi? Vai tarkoitatko sellaista "kohtele muita kuten itseäsi haluat kohdeltavan" -tapaa toimia?
Sukupuolittumiskysymys on ikuisuusongelman tasoluokkaa. Ensinnäkin ihmiset pyritään nimenomaa suku-puolittamaan, vaikka kahden sukupuolen malli ei tukeudu mihinkään faktaan.
Tämä ei kuitenkaan suoranaisesti liity asiaan. Tärkein pointti mielestäni on se, että ihmisen kykyjä tai edustavuutta tai sopeutuvuutta johonkin yhteisöön ei tulisi päätellä sen perusteella löytyykö pakista äksää vai yytä.
Ihminen tulee väistämättä kohdattua sukupuolensa kautta - halusi hän sitä tai ei. Moni transihminen on sitä mieltä, että näin ei pitäisi olla, vaikka he tekevät samaa itsekin. Minun mielestäni ihmisen kohtaaminen jonkin sukupuolen edustajana ei ole mitenkään haitallista vaan ennemminkin siitä vedetyt johtopäätökset.
Minusta tuntuu, etteivät kunnanjäärät olisi ymmärtäneet vitsiä, jos olisit sanonut pokkana: "Koen olevani mies, joten eihän tässä mitään ongelmaa." Ajatus kuitenkin ko. tilanteesta on herkullinen.
-Brandon-
PS. Jospa kokeilisit sanoa tuon Kauran Toisikoisen lanseeraaman iskulauseen kovaan ääneen aina jonkun laukaistessa tuollaisia typeryyksiä? (Saattaisit saada tosin leiman Tourette-potilaana.)
Tää on niin tätä... Minusta ongelma ei ole sukupuoli, vaan ihan yksinkertaisesti toisen ihmisarvon tunnustaminen ja sen kunnioittaminen.
Voisi tehdä perusbyrokratiallekin ihmettä, jos ihminen katsoisi toista pöydän takana ja naurettaisiin yhdessä kapuloille :)...
B: mietin juuri tuota asiaa transseksuaalisuuden kannalta: monet kuitenkin haluavat tulla määritellyksi mieheksi tai naiseksi, vieläpä korostetun miehekkääksi mieheksi tai hyvin femmeksi naiseksi. Onkin sitten ihan eri juttu, perustuuko gender biologiaan vai kulttuurissosiaalisiin käytäntöihin. Väittäisin, että hiukan biologiaan, rutkasti käytäntöihin.
Ja toinen asia onkin, saako sukupuolieron perusteella tehdä myös arvoeron. Itselläni tuo genderinkin kokeminen tuntuu vaihtelevan päivittäin. Välillä tuntuu hirveän oikealta ja hyvältä tyttöpoikuus tai poikatyttöys: kävely ja istuminen jalat harallaan, työkaluilla ja autoilla pelleily, äijäpuhe, äijävaatteet. Ja välillä täytyy tyttöillä. Kyseessä on leikki tai peli, ei todellakaan kyse siitä, millaisia miehet ovat ja millaisia naiset ovat.
Antitäti: käsi on ojennettu ja samaan pöytään pyydetty, jos jäärät mököttävät, niin minä en ala jekkuilemaan naiskeinoilla. Olkoot sitten, osaamma itsekin porata:)
Lähetä kommentti