keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Ukkonen yllätti väsyneen virkanaisen

Minä kävelen kotiin, tässä loskassa olisi kanootille käyttöä. Sataa kuin Esterin arsesta, räntä liimaa hiukset otsaan. Laukku on märkä ja ruokatavarat painavat. Olen yrittänyt selittää kunnanjäärille, ettei minun kuulu ymmärtää auditorion äänentoistosta. Minulle maksetaan kirjastopalvelujen ymmärtämisestä. Kunnanjääriä asia kummastuttaa. Lopulta keksin, miten käsimikit toimivat ja ehdotan kamreerille pientä duettoa.

Kotiluolaan ryömiminen tuntuu hyvältä ajatukselta. Väsyttää. Ajattelen luiden järsimistä ja murahtelua. Hetkinen. Eteisessä tuoksuu hyvältä. Raahaan laukun perässäni keittiöön. Hetkinen hetkinen. Tiskipöytä hohtaa tyhjänä ja puhtaana. Uunissa on jotain perunaporkkanapitoista, joka tuoksuu herkulliselta, katetulla pöydällä on avattu punaviini...

Ukkonen!

Jos en olisi naimisissa, saattaisin vaikka kosaista.

3 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

No hinputti! Siinä kyllä ukkonen osui naulan kantaan ja täsmä-täsmä-nappiin. Tuikkaset ehkä parit pusut kaiffalle minunkin puolestani, kun tuommoinen jotenkin niin aina lämmittää etänäkin :-)

Jenni kirjoitti...

Välitän terkut. On se vaan niin lutu.

jospa kirjoitti...

Tuota minunkin miekkoseni tekee aina silloin tällöin, tiskaa ja siivoaa oikein urakalla kun olen poissa... joka kerta tulen niiiin iloiseksi, etten muistanut sellaista yhtäkkistä riemua olevankaan!

Se on oikeaa rakkautta!