Hän matkaisi alttarille
nyt hääväki kääntyisi, kohahtaisi pukua:
pitsiä olisi hangosta petsamoon,
fyllihame paksu ja kuohkea ja laahus kuin ameriikassa
puvun alla ihania salaisuuksia
askelistaan nousisi kukkia
lihavat kerubit syöksähtelisivät katedraalin katossa
kuin pääskyset
riemusta kirkuen
hän matkasi alttarille kasvot onnea, voittoa hehkuen
puku kahisisi, kimpun kasteenraikkaat ruusut kurottaisivat
laihat kaulansa, reväyttäisivät terälehdet auki
kohti odotusta
urkupillit huutaisivat suorana Bachia,
kanttori riehuisi koskettimien takana,
soittaisi virheettömästi
tyynyllä kimaltaisi sormus, timantti kuin hehkulamppu
* * *
Runotorstain aihe: valmis.
14 kommenttia:
huh, hurja runo. Pelottaa ajatellakin hääyötä tuollaisessa ilmapiirissä. Ja varmaan pelottaisi sulhastakin.
Sulhanenhan on sivuseikka silloin, kun neiti on päivän prinsessana:)
Kiitos kommentistasi, en itse tiedostanut runon hurjuutta, mutta ehkä se on aika maaninen.
Minusta se ei ole mitenkään hurja. Ainakaan negatiivisessa mielessä.
Vain voimakas riemun ilmaisu.
Ehkä kyse on tempperamenttien eroista. Minusta tämä on loistava runo.
Paperivuorineuvokselle kiitos!
Voi, minustakin tämä on aivan ihana. Mahdottomasti upeita yksityiskohtia, niin kuin aina :) Tykkään siitä, että viet runotorstain teemat vähän pitemmälle. Sun runot ei ole ikinä tylsiä!
Kyllä, hullun maaninen hääruno, ja samalla hullun hieno! Kirstin kanssa olen samoin aatoksin, tämä morsian vaikuttaa siltä plaadulta joka aterioi hääyön jälkeen sulhasen poskeensa.
Kukkis ja Suojakänni, oon ihan otettu!
Alkuperäinen ajatus oli sellainen morsian, joka ei koskaan pääse alttarille, haavet käyvät kiihkeämmäksi ja palavat kuumemmalla liekillä. Siksi sulhanen ei esiinny runossa. Alun alkaen ajattelin, että vieraat voisivat vanheta ja kukat lakastua, mutta se oli liian osoittelevaa...
Jenni: noin juuri minä runosi ymmärsin, se vain jäi pois kommentista.
Kukkis: jännää, että se oli tosiaan luettavissa rivien välistä. Ollaan samalla aallonpituudella.
Periaatteessa olen edelleen sitä mieltä, että jokainen tulkinta on oikea. Minusta on todella jännää, että toiset lukevat runossa hirviömorsiamen maanista ja kauheaa kiihkeyttä.
Minustakin morsiamen nälkä ja kiihko on aika kauheaa. Ja sekin on jännää, että kirjoittamisen jälkeen runo todella elää omaa elämäänsä ja minäkin kirjoittajana voin huomata uusia juttuja.
Always a bridesmaid, but never a bride...
Minustakaan tämä ei ole hurja, vaan vain värikäs kuvaus tilanteesta, jonka taakse monen morsiamen ajatus ei lennä. Tästä vasta alkaa valmistuminen toivoen, että kerubit yhä lentelevät ja Bach ei unohdu.
Bambi: amerikkalainen kirous:) Tilanteessa on jo nähtävissä kaava.
Sikuri: hetki on latautunut, kaikki tähtää häihin ja hääpäivään, joka on niin äärimmilleen pingottunut että silmiin särkee.
Tuo pitäisi itse kokea :)
Haa, hääkuumeko?
Lähetä kommentti