Ihmisellä pitää olla pääkallokello. Tulin siihen tulokseen, kun kävelin kultasepänliikkeen näyteikkunan ohi, jämähdin ja fell in lööööv. Nykäisin Ukkosta hihasta ja sanoin: "Mä tartten ton kellon." Ukkonen vilkaisi ikkunaa ja sanoi: "No mennään ostaan se si." On se niin romanttinen!
Anteeksi epätarkka kuva, huomaatte kuitenkin, että kello on nii-iii-iin hieno, että olen kateellinen omalle ranteellenikin. Sekuntiviisarina toimii pyörivä luu. Aah...
Kultasepänliikkeen myyjä (mistä ne tulevat, kun ne kaikki muistuttavat Kauniitten ja Rohkeitten sivuosaesittäjiä) haki kellon, kertoi takuusta ja sanoi, että poika saa kellon pakkauksesta sitten kivan korurasian. Poika? Mikä? Missä? Milloin? Sain jotenkin pärskähdettyä, että juu, kyllä poika nyt ilahtuu - ihan vain siksi, että ajattelin KakeRoken sivuosaesittäjän sekoittavan vuorosanansa, jos äyskähdän, että anteeksi vain, se kello tulee minulle! Miksi minä edes varjelen ihmisiä heidän omalta typeryydeltään?
Mielestäni asiakaspalvelijan ei pitäisi olettaa mitään. Olettaminen ja arvailu on kiusallista. Ei minulle ja myyjälle tarvitse tulla intiimiä, yhteiseen kokemusmaailmaan perustuvaa "mä ymmärrän hei sua" -sidettä. Riittää, että olen asiakkaana tyytyväinen tuotteeseen ja saan ystävällistä ja kohteliasta palvelua - sekin on nykyään hirveän harvinaista. Asiakaana kyllä halutessani kerron, kenelle ja mihin tarkoitukseen tuotetta ajattelen.
Niin että sillä kaivinkoneurakoitsijalla, joka ostaa amarin sukkahousuja, ei välttämättä ole tyylitajuista emäntää vaan Urjalan soreimmat nilkat.
Älä oleta, passaa ja myy.
15 kommenttia:
Lähes liian pähee.
Ranneluu? Saanko viilata? *viil viil* Mikä niistä kahdeksasta?
Loistavuutta, että joku muukin napisee noista olettamuksista kuin minä. Vaikka en olekaan feminiinisyyden huipentuma niin silti kohtaan vastaava käytöstä useinkin ostaessani "poikatavaroita". Heteronormatiivisuus ja perinteiset sukupuoliroolit, amen.
Töissä nimikyltissäni on ylipähee Spiderman-tarra ja yksi kollega kerran kysyi, että pitävätkö lapseni Spidermanista. Hämmentyneenä sopersin, että ei minulla ole lapsia.
-Brandon-
Mä aistin teidän kademieltä ja silitän hellästi kahdeksaa ranneluutani.
B: veit jalat suustani. Amen ja hallelujah.
Tämä on pakko näyttää Kuopukselle, vaikka se pärähtääkin takuuvarmalla parkuun. Likka on ihan pääkallokiitäjä.
Mut heitettiin kerran saksalaiselta m-i-e-s-t-e-n kenkäosastolta pois, kun en tajunnu ite lähteä, vaikka kerrottiin, missä on naisten mallit.
Kun kaikki kerta perustuu sille, että joka tuutissa yritetään myydä ja saada ihmiset rääkkäämään lompakoitaan, niin mikä hitto on, että tavismarkkinoille on muka väliä sillä, mitä myy ja kenelle. Lasten kello aikuiselle? Miesten kengät naiselle? Naisten paita miehelle? Apua, sehän voi olla vaikka tyttöjen väriä...
Pätee myös tarjoilijoihin. Nimimerkillä "se iso kaliatuoppi baarissa on sit mulle, ja se pieni lonkero jäillä ja pillillä on mun Miähelle".
ps. hieno kello ;)
Hieno on. Sääli, etten voi kuin haaveilla rannekellosta...
Olettaminen on todella hanurista. Mulla kävi just toisinpäin kaupassa, tai ei siis toisinpäin vaan toisella tavalla, sanotaankin. Kuusikymppinen nainen tuli ostamaan yhtä kivaa juttua ja kysyi, pidänkö siitä itse. Kerroin pitäväni kovasti ja nainen sanoi, että otetaan siinä tapauksessa kaksi kappaletta. Sitten hän halusi mielipiteen kahdeksanvuotiaalle sisarenpojalleen hankkimista lahjoista ja ehdotuksia kanssa. Olin super-otettu, kun hän pyysi *rehellisen* mielipiteeni ja minä kerroin ja hän päätti uskoa minua! Joskus myyjänä on palkitsevaakin, usko tai älä!
-minh-
Touhulan äiti: been there, done that:)
Minh: myyjän työ on varmasti palkitsevaa kun asiakaspalvelu sujuu ja asiakkaasta näkee ja kuulee, että hän on tyytyväinen saamaansa palveluun.
ihana! haluaisin heti tuollaisen jos käyttäisin rannekelloa:)
Naisellinen on. On on. Mistä pojasta se myyjä houraili?
Jos kullan kimallus sokaisi myyjän näkemään murrosikäisiä harhapoikia?
Hahaa! Siihen olisi pitänyt sanoa, että "en minä näe mitään poikaa" ja pyöritellä silmiään.
-Brandon-
PS. Taidanpa paasata tästä lisää omassa blogissa.
Naisellakin on luut...
B: niinpä. Kai sitä olisi pitänyt avata suunsa.
Älä ole ranteellesi kateellinen - sillä ei raukalla ole silmiä joilla ihailla kelloa. (Ja vaikka oliskin, niin näkisi vain sen pimeän puolen..)
Lähetä kommentti