Olen noin tunnin päästä ope! Opetan tiedonhallintataitoja kuudesluokkalaisille, mikä tuntuu tällä hetkellä siltä, kuin olisi menossa opettamaan vegaanifilosofian perusteita sapelihammastiikereille. Esiteinit ovat kamalassa iässä: heillä on kyky saada koomaan vaipunutkin virkoamaan täyteen raivohulluuteen alle kymmenessä minuutissa (mikä käyttämätön potentiaali pitkäaikaissairaiden hoidossa). Minkä lisäksi kaikki 21 vuotta täyttäneet tuntevat itsensä kuudesluokkalaisten kanssa hauraiksi muumioiksi. Tai sitten vain vakavasti aivovammaisiksi.
Viimeksi erehdyin käyttämään opetustilanteessa moraalissiveellisesti epämääräistä käsitettä "satsi" tarkoittaessani kirjavalikoimaa. Oli hyvin häiritsevää, kun ihmiset repeilivät kesken opetuksen, mutta vielä häiritsevämpää oli huomata, että tuosta herkästä esipuberteetista on tosiaan niin kauan, ettei käytöskoodeja enää muista eikä uusia osaa.
Oppilaista oli myös hirveän hassua, kun lausuin anglosaksiset nimet englantilaisittan. Tzeimz Olivö Khöörvuud. Tyrsk tyrsk tyrsk pärsk. Tunnin lopussa kaikki olivat viileänkoleita, eivätkä osoittaneet mitään kiinnostusta esittelemääni kaunokirjallisuuteen. Onkin outoa, että kirjat menivät kuitenkin melko vilkkaasti myöhemmin lainaan. Ei saa osallistua: osallistuvat ovat aikuisten juonien uhreja ja hikareita. Eikä saa innostua, koska innostuminen on hävöä. Ei saa ainakaan innostua, jos innostuttajana on joku kirjastontäti about 100-v.
Tänään ei siis "panna" mitään minnekään. Ruokailun jälkeen ei tulla "kylläiseksi." Ja kaikki käyttämäni lauseet ja ilmaukset tulevat olemaan sellaisia, ettei niistä saa sanamuunnoksia.
Apua.
10 kommenttia:
Muista myös, että homma ei saa olla sovittu. Se on paha.
Voimia! Niin ne gladiaattoritkin areenalle...
Gaah! Minustakin on tullut vanha. Selvästikin tuo raja menee siellä kahdenkymmenen tietämillä (tai vielä alempana?). Siis satsi? Ööh... Edes minun (niin kaksimielisellä, että ystäväni sanovat sitä yksimieliseksi) mielikuvituksellani en pysty kehittämään siitä mitään.
Toisaalta myös noiden moraalisesti epäilyttävien termien tahallinen jatkuva kylväminen voisi olla hyvä strategia. Etenkin kun aina toisinaan kohottelisi kulmakarvojaan tietävästi. Ehkä kirjastotädistäkin (about 100v) tulisi viileänkolea tai ainakin vanha perverssi.
-Brandon-
Viime keväänä heittäydyin suden suuhun ja vinkkasin *historiallisia romaaneja* vitos-kutosille. Joo, ei siis 1980-lukua...
Homma oli yllättävän hauskaa, sillä vinkkasin vain äärimmäisen verisiä ja kamalia kirjoja. Vinkkausaika oli 15 min :).
Ylpein olin itsestäni, kun pystyin vastaaman ilmeenkään värähtämättä seuraavanlaisiin kysymyksiin:
- Minkäikäisinä tohon aikaan ne alko hässiä?
- Hmm... Luulen, että aviolliset velvollisuudet aloitettiin aika pian siinä liiton solmimisen jälkeen.
Hitsi, *aviolliset velvollisuudet*. Kutsukaa joku Jane Austen opettamaan mulle supukasvatusta!!
Onnea matkaan!
Lääh ja puuh! Hyvinhän se meni! Open mielestä oisin voinut heti huomenna tulla jatkamaan, mutta kun mulla on sisätöitäkin...
Oh no! Minä mummoihminen en enää edes tajua, mitä hurjan uskaliasta "satsi" edes tarkoittaa sen arkisen ja tylsän merkityksen ohella. Saatan tietämättäni päästellä opetuksen lomaan ties kuinka arveluttavia termejä ja keikauttaa lapset viattomasta lapsuuden autereesta kiihoituksen kinky roadille.
Niuhona haluan huomauttaa, että kuutosluokkalaiset ovat vielä ala-astelaisia, eivät siis yläkoululaisia, vaikka moni heistä ikävästi puberteettista hirviötä muistuttaakin.
Aallotar, olet siis saattanut suistaa huomaamattasi esiteinit viattomuuden ajasta perisyntiin, gauheaa.
Kyä mä tiesin, että kuutoset on alakoululaisia, mitenkäs minä tuollai... no ni, korjattu on!
Antitäti, verisimmät historialliset romaanit top 5! Olisin tiedosta niin kiitollinen, että tirauttaisin kyynelen.
Mieheni oli biologian opettajan sijaisena seiskaluokkalaisille. Ensimmäisellä tunnillaan hän piirsi taululle tohvelieläimen (yksinkertaistaen piirrettynä kehä, josta lähtee ripsimäisiä viivoja joka suuntaan), ja tajusi itsekin piirtäessään (osittain tosin vasta putoilevien oppilaiden reaktiosta), että nyt taisi tulla moka... Sitä nauratti itseään lopulta niin paljon että tilanne laukesi kollektiivisella hörötyksellä, jonka jälkeen pojatkin jaksoivat kuunnella, mikä se sellainen yksisoluinen on!
Jospa *reps*, olisin itsekin saattanut tyrskähtää...
Kohosen Laila on paras. Taavitin puisessa kissassa on hirveä ruttokohtaus (ööö, vai oliko se sittenkin spitaali...), spitaalia on ainakin Brinkin Velhojuuressa. Kohosen Haaraparran tyttäressä kristinusko on kuuminta hottia, ja tyttö päättää kiduttaa itseään marttyyrimalliin... Linnavuoren Johossa puolestaan kuolleet tulee kuiskailemaan Joholle.
Kovaa kamaa :).
Noituudesta sai paljon irti: Mikkasen Myrkkypuun marjat ja Kolmentoista vala. Dieckmanin kirjat on enemmän mun makuuni, mutta niitä on vaikea vinkata. En tykännyt niistä itsekään nuorena, vasta nyt Kartanon aaveratsastaja tai Luostarin Piritta iskee kovemmin.
Käypä pistämässä mullekin muutama vinkkisi - ääni on pois, ylihuomenna vinkattavana naapurikunnan kolmoset...
Ja muuten ihan paras kello!
Hei Antitäti! Massiivinen tänks!
Lähetä kommentti