Pyörretuuli

Ukkosen kaksivuotias siskonpoika on ollut päivän meillä. Kaupan, sunnuntaikirjaston (näitä ammattitätiyden etuja), syöminkien ja yleisen riehumisen jälkeen hän sammui tutilla alle minuutissa. Ja on kuorsannut kevyesti kohta kaksi tuntia.

En tiennyt, että kaksivuotiaat kuorsaavat.

Jos olisin asiakas, toivoisin, että kirjastot olisivat auki myös sunnuntaisin. Lukeminen olisi loistava tapa pyhittää lepopäivä ja silloin sellaiselle rauhalliselle yhdessäololle olisi aikaa. Luulen, että Pyörretuuli oli ensimmäistä kertaa kirjastossa ja kokemus oli succé. Pyörre katseli asiantuntevasti valokuvanäyttelyä ja kommentoi (Glbl ljuljubl bl?), hän kiipesi saturappusille ja hihkui ylimmällä portaalla. Hän löysin muumit. Ja kaikkien tuonikäisten tavoin oivalsi, että hyllyjen välissä melkein eksyksissä ja päättömänä juokseminen on parasta, mitä kirjasto tarjoaa, ennen kuin asiakas osaa lukea.

Antakaa lapselle kirjasto. Ihan totta. Valitkaa yhdessä kirjoja ja lukekaa niitä kotona. Olen varma, että se on yksi parhaista asioista, jotka lapsi sinulta voi periä.

Kunhan Pyörretuuli on pakattu autoon, täti ottaa neljäntoista tunnin torkut ja tuplatsekkaa ehkäisyn. Ei hyvä tavaton. Lapset ovat varmasti parasta ja kauheinta, mitä kenellekään voi tapahtua.