Meemiä pukkaa

Bambi haastoi jatkamaan Hantta-Tantta -runoa.

Hantta-Tantta
Kerranpa eli tantta
Hantta nimeltänsä
eikä kuunaan ikänänsä
olisi iljennyt luulla
että rokkia nyt kuulla
korvat voisi laisinkaan

vaan sitten erehtyi kapakkaan

missä rokki soi
ja rokkikansa karkeloi
hämmentyneenä hämillänsä
myöntää Hantta erehtyneensä
rokkihan menee alle jalan
tanssimaanko kohta alan

parketille nyt ottaa suunnan
tutkaillen mistä seuraa saisi,
kuka lattialla häntä tanssittaisi.
On pitkää, pätkää, miestä monta,
valinta on vaikea, voi onnetonta!
Yksinkö täytyy Hantan hyppiä,
rokki soi, mut alkaa vähän nyppiä.
Seuraa pitää jostain saada.

Ei, en turhaan raada,
turvaa hakien,
ja nutturansa auki tempaisten
käy lattialle villisti nyt Hantta
kuin henki vailla lampun rajoittavaa kantta.
Katsomatta mukaan kopaten
otuksen pitkätukkaisen
ja nahkarotsisen.

Kiivaasti riivaa tantan biisi

jo unohtui siinä myös ikäkriisi
kun hurmioon raggari Hantan sai
Ja vaikka olikin maanantai,
vei taksi tantan ja raggarin
jonoon syrjäisen nakkarin
josta porilaiset popsittuaan

matkaa jatkoivat "Onnelaan"; asuintaloon hämyiseen, bändikämppään rähjäiseen...

Rokkari rotsin heitti naulakkoon,
ja takanaan oven pisti *tiks* lukkoon,
Hantalle kumarsi kuin herrasmies
ja johdatti naisen portaikkoon.

Raggari pöytälaatikkonsa avasi,
vaaleanpunaisesta vihkosta tavasi:

"Oi jos oisit kultaseni LP-levy vain,
pyörittäisin sua aina levysoittimellain,
hellästi sua koskettaisin silkkihansikkain,
vinyylisi kiiltävänä pitäisin mä ain"

Raggari olikin runomies!