maanantaina, marraskuuta 13, 2006

Kaappi


Koristelen uutta askartelukaappiamme onteloeläinten kuvilla (lause kuulostaa ihan Julia Vuoren pupusarjakuvasta otetulta). Suunnittelen kehitteleväni kaapinovien ylälaitaan meriaiheisen boordin. Rakasti lapsena Jacques Cousteau -ohjelmia ja olisin värväytynyt empimättä Calypson miehistöön, ellen olisi ollut kahdeksanvuotias. Luin myös eläinkirjoja, ja hei käsi ylös, kuinka moni tiesi kahdeksanvuotiaana, mikä on "Portugalin sotalaiva" ja mitä se tekee?

Ha ha. Friikki.

Miksi minusta tuli kirjastonhoitaja eikä valtamerentutkija?

Siksi, koska olin kiinnostunut myös lukemisesta, taidemaalauksesta, vaeltamisesta, performansseista, runojalasta, moottoripyöristä, aatteista ja ismeistä, kasvatustieteestä, rock n' roll -musiikista, politiikasta, historiasta ja teologiasta.

Siksi.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

julia vuoren sika. muuten kyllä aika osuva viittaus.

minä jopa päädyin hakemaan merikapteeniksi. ei jäänyt monesta pisteestä kiinni se.
-strangelove-

Suojakänni kirjoitti...

Tuon perusteella minunkin pitäisi olla kirjastonhoitaja. Ehkä vielä ennättää vaihtaa alaa?

(Toki minä tiesin jo pikkutyttönä mikä on Portugalin sotalaiva. Sukupuutonneet äppiäiset kuten trilobiitit olivat tosin erityisiä suosikkejani.)

minh kirjoitti...

Kyllä täälläkin haaveiltiin Calypsosta ja tutkimusmatkoista jo pikkulikkana. ja haaveillaan edelleen. Kun tuli joku aika sitten joku dokkari Cousteausta, Laps yllättäen tiesi siitä vaikka mitä ja ilmeni, että hänkin on fani. Olen missannut Lapsen tärkeän kehitysvaiheen!
-minh-

Jenni kirjoitti...

Sarjassamme henkilöt, joiden yksilönkehitykseen kuuluu tuo merkillinen "polyyppivaihe"...

Täytyy varmaankin listätä blogin infotietoihin myös "onteloeläimet" -kategoria. Toiset haluavat karata sirkuksen, toiset Calypson mukana.

pagisija kirjoitti...

"kuinka moni tiesi kahdeksanvuotiaana, mikä on "Portugalin sotalaiva" ja mitä se tekee?"

Käsi ylhäällä, hep. Totta kai sellainen kuuluu kahdeksanvuotiaan tietää!

Minä ahmin jo alle kymmenvuotiaana Thor Heyerdahlin kirjoja, Kon Tiki tietysti ehdottomana suosikkina... Gerald Durrell oli toinen idolini.

Pulla kirjoitti...

Mua taas kiehtoi napajäätikköjen valloitus. Kahdeksanvuotiaana osasin ulkoa useita otteita Scottin traagisen etelänaparetken päiväkirjamerkinnöistä.

Jenni kirjoitti...

Hei, lisää friikkejä:) En ole yksin...

Aallotar kirjoitti...

Et ole ainoa, meitä on muitakin. Minulla lienee veiläkin tallella Jacques-sedän Merten salaisuudet- lehtiä.

Jenni kirjoitti...

Nyt voi jo tehdä aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä mm. Jemoryn lukijakunnasta:) Vähänkö muuten oon huippukade "Merten salaisuudet" -lehdistä!

Matonen kirjoitti...

Meillä oli kotikotona Merten salaisuudet -kirjasarja. Sivujen kääntäminen oli erityisen jännittävää, kun en halunnut vahingossa osua hain kitaan sormilla :O
Osa Pedot ja pakenijat oli silti mun ehdoton suosikki.

Jenni kirjoitti...

Selvä. Kotikirjastossani on PUUTE.

Lurker kirjoitti...

Portugalin sotalaiva oli totta kai tuttu myös kaikille heille, jotka olivat nuorena lukeneet Jules Vernen Sukelluslaivalla maapallon ympäri! Toki muistan myös hyvin, että Jacquesilla oli aina sellainen kiva pipo päässä...

antitäti kirjoitti...

Osuva kuvaus kirjastonhoitajasta. THE Librarian ;D.

Mä en pysty enää haaveilemaan merestä ja pipomiehistä, kun onnistuin näkemään Steve Zissoun vedenalaisen maailman.

Käsittämättömän uskomattoman... *joku*, koko elokuva!

Anonyymi kirjoitti...

täällä myös käsi pystyssä, tottakai tuon ikäisenä tiedettiin jo vaikka mitä meren alaisesta maailmasta.
haaveissa on hankkia itselleen hyllyyn dvd-versiona nuo seikkailut.
-t-

Jenni kirjoitti...

Maailmassa on sankka joukko amatöörimerentutkijoita:)