Käytiin viikonloppuna kaupungista maalle muuttaneiden tuttujen luona. He olivat siirtyneet kertsilähiöstä 20-luvulla rakennettuun hirsitaloon, jossa on vielä paljon laiteltavaa. Niin kuin sellaisissa taloissa ihan aina on. Huonejärjestys oli epäkäytännöllinen ja lattiat vetoiset ja koko ajan sai olla rassaamassa pönttöuunia. Siis aivan täydellistä! Meidän talollehan kävi huonosti. Se oli lautarakenteinen, joten mihinkään korjaustöihin ei sellaisen purulaatikon kanssa voinut ryhtyä. Lisäksi talossa oli 70-luvulla pilattu kaikki mahdollinen: ikkunat, pinnat, ilmanvaihto. Viimeksi mainittu oli sitten aiheuttanut sellaista tuhoa ja siitakeviljelmää, että remonttiprojektista tuli purkuprojekti.
Aijai sellaisessa asumisessa on kuitenkin tenhoa. Puulämpö tuntuu ihan erilaiselta, kuin pattereiden tasainen hohka. Aamulla puin aamutakin päälle norjalaisen villapaidan, vedin jalkaan lämpökalsarit, villasukat ja ainotossut ja virittelin yökylmässä keittiössä tulta puuhellaan. Kissa huusi vieressä ruokaa kuin palosireeni ja kahvipannun pohja paukkui levyllä kosteudesta. Lattiat narisivat ja huonekasvit viihtyivät. Missään minulla ei ole ollut sellaista viidakkoa, kuin epäkäytännöllisen, vinon ja vetoisen keittiön ikkunalla!
Kaihomittari näyttää punaista.
5 kommenttia:
Hähhää, ymmärrän kaihoasi. Minä asun hirsitalossa keskellä kaupunkia, minulla on puuhella ja kakluuni ja Turun vinoimmat lattiat, mikä on aika paha koska täällä ovat vanhat talot yleensäkin aika vinoja.
tervetuloa hoasille kokemaan kaihomittarin värähdyksiä: lattia on niin kylmä, että jalat saattavat hyvinkin jäätyä kiinni. ikkunoista tuulee läpi niin, että hiukset hulmuavat kuin l'orealin mainoksessa konsanaan. sähköjohdot on ronskisti ruuvattu pintoihin kiinni aitoneuvostoromanttiseen tyyliin. kakluuni puuttuu, mutta mitäpä sillä tekisikään kun ainoa puuvartinen kasvi lähimailla on tuo ikeasta ostettu bambukeppi.
-strangelove-
ps. siperia opettaa.
Kirsti: hirveää ja epäkristillistä kateuden viherrystä täällä suunnalla!
Strangelove: pinnassahan ne sähköt pitää mennäkin, että tiätää missä on JOHTO. No joo. Koeta pysyä irti lattiasta:)
villaa ylle! tervetuloa jemory talkkariksi jos ikinä lähdemme talvisaikaan jonnekin, täällä sitä riittää lumenluomista, puunkantoa ja pönttöuunin rassaamista, pojankin ihonväri on talvisaikaan kohtuullisen musta kun pitää autella lämmityksessä.
Kiitos vaan!
Kola pysyy kädessä ja tulen saan hellaan ilman kyyneleitä! Villa myös alle. Ja väliin.
Lähetä kommentti