Kirjastoon on äsken asennettu neljä (4) uutta, hohtavaa, karheaa, tyylikästä, tehokasta, litteää tietokonetta. Tietokonepöydän alla on röykkiö nuhruisia reppuja ja uusilla, hohtavilla, kar- (ymmärrät) tuoleilla istuu hiljaisia ja rauhallisia teinejä. Hetkinen. Siis hiljaisia, rauhallisia, teinejä. Samassa lauseessa. Aivoihin koskee. Menen hakemaan kuumemittarin. Ne eivät voi olla terveitä. Niillä on jokin tarttuva tauti. Menen hakemaan myös hengityssuojaimia. Niitä saa käyttöön lainaustiskistä.
Virkailija: "Ai saako siellä nyt olla sitten kaksi henkilöä per kone?" Minä: "Saa, JOS EI TULE HÄIRIÖITÄ, JOS TULEE, NIIN MINUSTA TULEE TAAS INHOTTAVA KIRJASTONTÄTI." Teineillä on hyvä kuulo, mutta ei kannata laskea sen varaan.
* * *
Luin Mats Wahlin teoksen Ruotsia idiooteille ja olen myyty. Outoa, että samaan tyyliin letkauttelevat teinit saavat kierrokset nollasta sataan huippuajassa (TM voisi tätäkin testata), vaikka ulkoisesti olenkin tietenkin paljon koleampi, kuin kirjan ruotsalaislukion opettajat ja vanhemmat. Katharsis sentään, en paremmin sano. Jo Aristoteles kirjoittaa, että ällöttävien ja tuskallisten asioiden katselu tuottaa mielihyvää, vaikka niiden kokeminen ei sitä teekään. Miksei elämään voi suhtautua, niin kuin kirjaan? Kun kunnanjäärä keksii, että kirjasto voi ottaa koulujen iltapäivätoiminnon hoitaakseen, voisi nauraa makeasti ja pyyhkäistä tipan silmäkulmasta. Tai kun laskee kirjaston saaman valtionosuuden määrän ja vertailee sitä siihen summaan, minkä kirjasto kunnalta saa, niin voisi vain sanoa ohhoh ja nauttia siitä kafkamaisesta hämmennyksestä, minkä huomio tuottaa* Ihmisten parisuhdekuviot. Siitä en sano mitään. Paitsi että ne ovat kuin japanilaisista k-18 Kauniista ja Rohkeista. Meno on härskiä ja mitään et ymmärrä.
*Asiantuntijat tietävät, mistä on kyse. Muille tiedoksi, että harvat kirjastot saavat kunnalta käyttöönsä sen rahan, jonka valtio kirjastolaitosta varten vuosittain antaa. Raha tulee kunnan yhteiseen kassaan, josta se viisaasti jaetaan. Kirjasto on yleensä maksunaisena.
2 kommenttia:
Museopuolella sama juttu. Museon rooli on olla pääasiassa rahoituksen laskentaperusteena sen mukaan, mitä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslaissa säädetään. Kun rahasäkit sitten kunnan asemalla puretaan Helsingin junasta ja kärrätään kunnantalon kassaholviin, niin suurimmassa osassa niitä ei enää luekaan "kirjastolle", "museolle", "sulle", "mulle", vaan "kunnalle".
Toisaalta eikö ole hienoa olla se, joka elättää muita? Ei muuta kuin tuhahdat johtoryhmän kokouksessa kunnanlääkärille tai -insinöörille, että menisi tämä muuten, mutta kun täytyy noita teidän kaltaisia elättejä pitää leivässä.
HAhahaa (kolkkoa naurua). Kaikkein naurettavinta on, että kun kirjasto pyytää rahakassista pientä avustusta vaikkapa juhliakseen 150-vuotiasta taivaltaan (Hattulassa 2007) niin heti ruikutetaan, miten budjetti on tiukka ja raamit kiristävät. Naurettavaa! Etenkin kun tuomme kuntaan sen rapeat 100 000 euroa ylimääräistä. Kyllä aina tuollaisissa tilanteissa muistutan, että nyt takerrutaan taas lillukanvarsiin.
Lähetä kommentti