Kompuutterikorjaamosta soitetaan. Henkilökohtaisen hopeisen muistikirjani kiintolevy on paskana, eikä sille kannata tehdä mitään. Paitsi viedä liikkeeseen ja vedota säädyllisyyteen, pienten kirjastonhoitajien jumalaan ja takuuseen. Tämä onkin jotain uutta henkilökohtaisessa tietotekniikkahistoriassani! Yksi vanheni ennenaikaisesti, toisen hukutin kahviin. Tämän kolmannen tuhoa en myönnä kyllä jouduttaneeni mitenkään. Ehkä se oli susi syntyessään.
* * *
Menen siis näppäränä henkilönä työpaikalle ja huomaan, että alue on saarrettu. Pihassa on satoja sotilaita, sotilasajoneuvoja ja yksi soittokunta ja panssariprikaatin bussi. Ja sen oven edessä, josta minun pitäisi käydä, istuu noin 50 poikaa, jotka näyttävät siltä, että heidän partansa on poistettavissa kostutetulla talouspaperilla. Seisoskelen hetken neuvottomana ja naamioidun henkilöksi, joka ulkoiluttaa koiraa (alibina Väinö). Tulen siihen tulokseen, että minut ohjataan pois, jos en saa mennä sisälle kirjastoon ja marssin joukkoon.
Joku huutaa: "Väistäkää!" - tai siis: "Väistäkää!" Keuhkojensa perukasta. Kamppailen vastaan halua sanoa: "Iltaa", koska pettyisin kuitenkin, kun he eivät vastaisi: "HYVÄÄ ILTAA, ROUVA SUURI PÄÄLLIKKÖ!"
3 kommenttia:
Hyvää iltaa Rouva sotapäällikkö!
jos rouva sotapäällikkö sanoo "iltaa" niin silloin se ei ole oletusarvoisesti hyvä. olisivat vastanneet siis "iltaa, rouva sotapäällikkö!".
-strangelove-
Huhhuh. Olen pihalla protokollasta. Vaikka pihalla on puolustusvoimia.
Lähetä kommentti