keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Hahmoja vaaleanpunaisessa sumussa


(c) www.freefoto.com

Miehen puhelimen herätysääni kuulostaa palohälyttimeltä: herään usein paniikissa, nousen jousena ja suunnittelen, mitä reittiä pelastan naiset ja lapset. Edustusrouvana minulla olisi oikeus imeytyä runkopatjaan, mutta vieraanvaraisuus velvoittaa. Isä on kylässä ja olen tavannut lähettää hänet matkaan syötettynä. Keitän litran kahvia ja katan aamiaisen. Ilmassa leijuu kullanpunainen sumu, suoraan kaikkein klisesisimmistä fantasiakirjoista. Se on uskomaton, koristeellinen. Sumussa on hahmo: yksisarvinen? Haltia? Lohikäärmeen metsästäjä? Puliukko vaeltamassa seitsemältä aukeavaan valintataloon. Hän pysähtyy ja ottaa taskustaan taika-amuletteja: niitä voi vaihtaa merkilliseen taika-juomaan, joka antaa supervoimat arjen harmautta vastaan.

* * *

Erään tutun erikoispäihdetyöntekijän mukaan suomalainen päihdekuntoutus on vitsi. Vitsi piilee siinä, ettei se kuntoutua. Hän vastustaa subutex-korvaushoitoja ja kertoo, kuinka Isossa-Britanniassa käytetään kodeiinia katkaisuhoidon tukena: ensimmäiset päivät vieroitettava nukkuu, sitten kodeiiniannosta asteittaan pienennetään. Kuuden viikon kuluttua henkilö on kutakuinkin selvä ja pärjää myös ilman kodeiinia. Tuttu kannattaa pakkohoitoa, hänen mukaansa kodeiinihoidon jälkeen henkilöllä on edellytykset tajuta tilanteensa ja sitoutua hoitosuunnitelmaan.

Päihdekuntoutusta tuntematta hänen ajatuksensa tuntuvat järkeviltä. Ns. taviksen ajatukset päihdekuntoutuksesta ja pakkohoidosta perustuvat toiveeseen siirtää sumussavaeltajat pois katukuvasta. Viimeksi eräs koiranulkoiluttaja visioi saaren, jolle puliukot kuljetetaan ja jonne pudotetaan herlikopterilla alkoholia ja ruokaa. Kaamea ajatus, mutta kertoo kuitenkin jotain Suomen päihdepolitiikan ja -kuntoutuksen nauttimasta luottamuksesta. Ja samansuuntaisia ideoita on joka toisella. Ja onhan se tavallaan ymmärrettävää. Missä päihdeongelmaiset ovat? Meidän paikkakunnalla he ovat a) naapurin pihalla [siedettävää, paitsi öisten autoradiotangokaraoke-esitysten aikaan], b) leikkiopuistossa [ei ollenkaan hyvä], b) pyörätien varrella olevassa "leirissä" [siedettävää, kun eivät käyttäydy uhkaavasti/huutele = harvoin siedettävää] c)kirjastossa [nykyisin harvinaistuneet, kun innokkain asiakas valitettavasti menehtyi].

Leikkipuiston läpi kulkee polku kunnan vuokratalolle, jossa asuu paljon päihdeongelmaisia. Kerran seurasin, kuinka eräs täti harhautui polulta, sotkeutui kovivuun ja repi muovipussinsa. Kaksi alle kouluikäistä pikkutyttöä auttoi tätiä keräämään siideripullot. Se ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Lapset olivat aidosti huolissaan ja vilpittömän avuliaita.

* * *

Jemorylle on tehty naamanpesu mäntysuovalla. Kaikki linkit katosivat kuin kirjaston valtionosuus koulutoimen pussiin. Sen pussin pohjassa on mutten reikä.

Pinkki on jumalten väri.

15 kommenttia:

minh kirjoitti...

Ihmettelinkin, kun täällä oli niin omituisen näköistä...
Kysymyksiä kuitenkin heräsi:
1. Miksi tuttusi vastustaa korvaushoitoa ja Subutexia?
2. Miksi hän olettaa, että kodeiini on kaikille sopiva ainoa lääke joka sopii vieroitukseen?

Suomen päihdevieroitus- ja kuntoutus ei tosiaan kuntouta, siitä olen samaa mieltä. Enitenhän pyritään käyttämään lääkkeettömiä hoitoja ja rankkaa aivopesua laitoksissa NA-kokousten muodossa. Tavallisin vieroitushan on: Viikko Kurvin katkaisuklinikalla erilaisilla lääkkeillä vieroitusta ja sen jälkeen n. kolmen viikon kuntoutus toisessa laitoksessa, jossa lääkkeitä vähennetään. Sitten vaan ulos ja takaisin radalle. kurvia käytetäänkin paljon lepäämis- ja toleranssinlaskupaikkana.

Kuitenkin, on myös mahdollista päästä Subutex-vieroitushoitoon(ei korvaushoitoa). Sitä saa esim. Järvenpään sosiaalisairaalassa ja se toimii kuten kuvailemasi kodeiinihoito. Kodeiinin ongelma on siinä, että se ei ole tarpeeksi vahvaa pitämään heroiinin vieroitusoireita loitolla ja kuuden viikon hoito, vaikka saisi ihmisen kuinka selväpäiseksi, ei poista psyykkisiä vieroitusoireita. Kuuden viikon hoidon jälkeen reseptorit ovat vielä hyvin mutkalla, psyykkinen riippuvuus, himo ja riippuvuus niihin kamakuvioihin ja elämäntyyliin ovat vielä jäljellä.

Korvaushoito on toiminut ainakin minun tutuillani ja ystävilläni. Yksi käy töissä ja on perustanut perheen Subutex-korvaushoidossa, toinen opiskelee taidekoulussa ja käy metadonihoidossa, kolmas Suboxone-potilas hoitaa lapsiaan kotona ja käy seurakunnan tilaisuuksissa jne jne.

Jos minut laitettaisiin kodeiinihoitoon, kuolisin parissa päivässä sappikipuihin, se on todella yleistä narkkareilla.
-minh-

kukkis kirjoitti...

Huhhuh! Pinkki on hyvä, kaikki on hienoa, mutta sivupalkin sisältöä jäin kaipaamaan ... Tykkään sivupalkeista, kun niistä on niin kiva loikkia eteenpäin käymättä blogilistan kautta.

Piikkari kirjoitti...

Tämä on ihana. Linkeillä nyt saakin heittää fasaania.

Ja miksi mulle tulee aina nämä hillittömän vaikeat litaniat? Kysyn vaan. dsgdwyzl. Vetaskaa ite sormiin katsomatta.

Piikkari kirjoitti...

Ah! Kukkiksen kantaa en olekaan tullut ajatelleeksi! Ehkä sivupalakki onkin hyvä asia, en tiedä vielä. Mietin.

Ja TAAS! hrpmhqi. Jesus.

Hestia kirjoitti...

Pistä sinäkin sivupalkkiin suosikkilista rss-feedistä, pysyy lista omin neuvoin ajantasalla.

Veera kirjoitti...

Mun mielestä yksin maailmankaikkeuden merkillisimpiä ilmiöitä on ollut se, että eräätkin oikeistopoliitikot, jotka kaikkein kovaäänisimmin ovat valistaneet kanssaihmisiään sen suhteen, että päihdeongelmaiset (=narkomaanit tässä tapauksessa) ovat ensisijaisesti rikollisia, ja heitä pitää rangaista sen sijaan että esimerkiksi hoitaa, asuvat ihan tässä meikämannen nurkilla, missä näitä ihmisolentoja pääsee tarkkailemaan ihan päivittäin.

En ymmärrä, että jos on aisteiltaan normaali ja Kallion kaduilla päivittäin dallaa, kuinka ihminen voi kiistää päihdeongelmien inhimillisen luonteen JA luulla, että olemassa oleva kuntoutus on A. riittävää, B. toimii.

Ikävä kyllä eräät oikeistopoliitikot ovat nykyään kaupunkimme korkeita sosiaalijohtajia.

Maailmassa on virhe. Useampikin.

minh kirjoitti...

Veera, Kokkosen Paula on näissä ihan etunenässä. Todella loistava pomo ja asiantuntija päättämään ko. asioista...
-minh-

Saara kirjoitti...

Kylläpä säikähdin, että mihin mä oikein tulin. Onneksi se olikin pinkki Jemory, huhhuh.

Jenni kirjoitti...

Hei Minh, emme puhuneet asiasta yksityiskohtaisesti, mutta hän viittasi naiseen, joka on syönyt subuja kuusi vuotta (ja sitten hän levitti käsiään ja toisti: "Siis KUUSI VUOTTA!"). Nähdäkseni hän paheksui sitä, että korvaushoitoa saadaan suhteettoman pitkän aikaa, jolloin hoito ei kuntouta päihteettömään elämään vaan itseasiassa on siirtymistä kemikaalista toiseen. Näin ymmärsin. Itse en tietenkään ole mikään asiantuntija, aihe vaan oli kiinnostava, jotenka tartuin siihen.

Kukkis ja Piikkari: ikävöin myös sivupalkkiani, joka kelluu jossakin informaatioavaruudessa ilman ankkuria. Toisaalta minusta tuntui siltä, että koskaan mukana ei ollut kaikki toverit ja toisaalta kun linkitti, ei linkkiä raskinut poistaa, vaikkei kyseistä blogia enää lukenutkaan. Olen sortunut hymistelykulttuuriin!!! Vastaisuudesta panostan hymistelyyn ihmisten kommenttilaatikoissa.

Hestia: miten se tapahtuu (selitä kuin viisivuotiaalle, joka on kasvanut tynnyrissä)?

Veera: da, da! Lisäisin "aisteiltaan ja empatiakyvyltään normaali", mutta kai kaikkeen turtuu, ihmisten ahdinkoonkin. Ehkä kokoomuksen jäsenkirjan kylkiäisenä tulee pikku lobotomia tunnepuolelle...

Saara: tervetuloa myös pinkkiin Jennilään:) Ps. Olen valmis vaihtamaan firmoja. Joko kohta?

Piikkari: xmngyvoh

Hestia kirjoitti...

Äh, neuvoisin jos osaisin..

Tiedän miten homma hoituu Vuodatuksessa, mutta minulla ei ole hajuakaan miten se tehdään Bloggerin alustalla. Sori :(

Saara kirjoitti...

Hehe, melko kohta. Mulla on vielä muutama lappu kirjoitettavana.

Ja muuten minäkin sitä Hestialla jo äimistelin mokomaa hienoa tsydeemiä ja olin tosi kateellinen. Yhtään en tiedä miten semmoisen saisi bloggeriinkin.

minh kirjoitti...

Juu, korvaushoidon normaali aika on kuusi vuotta koska siinä ajassa ihminen ehtii rakentamaan elämäänsä, sopeutumaan hoitoon ja vähentämään pikkuhiljaa. Läheiseni on ollut subuhoidossa kohta kuusi vuotta ja annosta lasketaan muutaman kerran vuodessa. Jokainen lasku aiheuttaa tietty kriisin, mutta sitten siihen sopeutuu. Elämä hallussa muutenkin. Jos kuuden vuoden jälkeen näyttää, ettei pysty laskemaan ja lopettamaan, niin voi siirtyä ylläpitohoitoon. Parempi loppuikä laillisessa lääkehoidossa kuin kadulla heroinistina, on minun mielipiteeni.
Monikin ihminen on valmis usean vuoden hoitoon(joka on erittäin tiivistä klinikallakäyntiä, seurantaa, sääntöjä ja rajoituksia), että pääsee eroon laittomasta kamasta ja rikollisesta elämästä. Korvaushoidolla säästetään ihmishenkiä, terveyttä ja yhteiskunnan varoja. Vieroitushoidoista kun tutkimustulokset osoittavat ihan kiistattomasti, että onnistumisprosentti on promilletasolla.

Kiinnostavaa, että tartuit aiheeseen, muuten.
-minh-

jospa kirjoitti...

huh, mä(kin) oikein säikähdin kun pinkki tausta yhtäkkiä tipahti eteen. Miten tämän nyt sanoisi? Tässä on paljon hyvää? ;-)

Jenni kirjoitti...

Minh, kuten mainitsin, en ole alan asiantuntija. Kuusi vuotta vain tuntuu hirveän pitkältä ajalta päästä eroon aineista. Myös ajatus siitä, että ihminen on loppuelämänsä lääkehoidossa tuntuu oudolta. Ehkä tuttavani hyvät kokemukset vieroituksen onnistumisesta perustuvat Britannian parempaan jälkihoitoon... Mene tiedä.

Jospa: tarkoitatko implisiittisesti että uusissa sivuissa on myös paljon huonoa?

jospa kirjoitti...

Hui, et kai sä suuttunut? Emmää millään pahalla! Hahmotin sut vaan niin erilaisena entisellä sivupohjalla. Se on toi väri, kyllä mä varmaan totun!

whudujea!