Sitä on käsiteltävä varoen. Se ei ole myrkyllinen, oikeastaan, mutta pane hanskat käteen.
Katso ettet koske kasvoihisi! Et varsinkaan silmiisi. No niin, nyt tehdään kuoppa.
Annatko sen multapussin, kiitos.
Sitten vähän lannoitetta, että se pääsee hyvään vauhtiin. Eihän tänne pääse lemmikit? Hyvä.
No niin, käytkö täyttämässä vesikannun, minä levitän tähän juurelle kariketta.
Varovasti! Muista, ettet koske siihen paljain käsin.
No niin, valmista tuli. Panen tähän vielä varoituskyltin. Toivotaan että se juurtuu ja kukoistaa. Onnellisuus.
* * *
Runotorstain kolmastoista haaste on katkelma norjalaisen Frode Gryttenin novellia.
* * *
Kuva pihistetty osoitteesta http://155.69.254.10/users/risc/Jerry/home.htm.
13 kommenttia:
Ovela runo. Ja ihan erilainen kuin aiemmat. Jäin miettimään, miksei onnellisuuteen saa koskea paljain käsin (tai keksin kyllä montakin syytä, mutta asia jäi silti kivasti takaraivoon kaihertamaan).
Onneen ei saa koskea päaljain käsin? Onnea ei saa joutua kasvoihin ja silmiin? Huojelkaa lemmikkejä onnelta? Onkohan tämä onnellisuus haluattavaa?
Ironinen ja päälaelleen kääntävä, aika hykerryttävä.
Minä koin tämän hengeltään samanlaisena kuin se inspisteksti. Tässä on jotain pahaenteistä ja niin oli mielestäni siinä tekstissä. En kokenut että siinä olisi kuvattu todellista onnea.
Kiitos kommenteista, hauskaa kuulla, että kaihertaa. Koskitteko runoon ilman rukkasia? Kirsti: minäkin koin, että katkelman onneksi kutsuttu asia on uhkaava. Ehkä onnenkin voi kokea niin.
Hyvä inspisteksti herättää monia mielteitä...
tämä on jännittävä ja oivaltava, ajatukset odottaa, mitä sitten tapahtuu...?
Tuohon onneen jos paljain käsin koskee...huh...näkee seuraavat tuhat kertaa tuhat vuotta ruususen unta. Mutta eikö sekin ole joillekin sama kuin onnellisuus?
Kaikki eivät halua samanlaista onnea, outoja ovat onnen tiet.
Tosi hieno runo.
Näin nuo ohjeet onnellisuuden käsittelystä niin, että onnellisuus ei saa näkyä. Ei naamasta, ei silmistä. - Se iänikuinen fraasi: kell' onni on se onnen kätkeköön...
Ja mieleeni tuli myös toinen klisee; varo mistä haaveilet sillä se saattaa toteutua - eli onnellisuus ei ole myrkky, mutta varovasti sitä täytyy käsitellä, sen kanssa voi tulla vaikeuksia, se voi aiheuttaa ärsytystä.
Kiitos taas kommenteista, on mahtavaa kuulla, millaisia tulkintoja ja mielikuvia runo tuottaa! Myös sellaiset uhhuh ja yök -rektiot ovat kiinnostavia. Pääasia, että runo jotenkin koskettaa ja puhuu, ei jätä kylmäksi!
Idea runoon tuli paitsi lähdetekstistä, myös siitä huomiosta, että jotkut eivät osaa olla onnellisia, vaan hakeutuvat tylsästä onnesta yhä uudelleen raastaviin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin. Onni voi olla myrkkyä, turruttavaa sellaista.
gnnh. minä en osaa elää tämän uuden leiskan kanssa. anteeksi. nuo pallukat näyttävät kasvavan tuosta katkoviivasta. polyyppeja!
-strangelove-
Ei hätää, koodaan pallukat pois tai sivummalle. Ne näyttivät eriltä explorerilla. Polyyppivaara on pian ohi, höppänä.
Runosi toi mieleeni japanilaisen asenteen, ensinnäkin, että jos tahdot olla onnellinen koko ikäsi, laadi puutarha. Ja toiseksi se, että onneakin on vaalittava istuttamisesta lähtien. Vaalittava ja varjeltava. Tosi hyvä allegoria! Haastetekstin onnellisuus oli mielestäni epäaito lievästi sanottuna.
Sikuri: haastetekstin onni muistuttaa sairautta tai pakonomaista tilaa. Vaikka se ei oikeastaan kerrokaan onnesta, se kuitenkin havahduttaa miettimään, mitä onni on.
Omassa runossani halusin käsitellä juuri tuota allegoriaa, jonka huomasit: onnen vaalimista. Toisaalta onni on minunkin runossa ehkä jotain hieman uhkaavaa. Jotkut suhtautuvat seesteiseen ja onnelliseen olotilaan niin kuin turruttavaan myrkkyyn ja hakevat elämäänsä repiviä ja raastavia elementtejä. Runoni onni on vähän pelottava juuri siksi, että kaikki eivät osaa tai voi onnea käsitellä.
Mutta nyt tein kyllä Kupiaiset, eli julkaisin runon ja analysoin sen itse puhki. No, ottakaa tämä kommentti yhtenä tulkintana, kaikki tulkinnat ovat oikeita ja tasa-arvoisia. Tärkeintä on herättää mielikuvia ja kysymyksiä!
Ja SUURI kiitos kaikille, jotka ovat jättäneet merkkejä tänne osastolle!!! Ne ovat aivan valtavan ilahduttavia. Olisimpa itse yhtä hyvä kommentoija...
Lähetä kommentti