torstaina, elokuuta 10, 2006

Lavasäteilynappi pohjaan ja tiskille


Jumastukka, kun olen töitä tehnyt. [Otteita kirjastomme perehdyttämisohjeesta] Yksi olennainen osa työssä on ihanana ihmisenä oleminen: asiakaspalveluun mennessä pitää painaa lavasäteilynappi pohjaan, tiskin takana ei mökötetä, ei touhuta omia hommia, ei lymytä kirjavuorten ja tietokoneen näytön takana. Jos näette kirjastoissanne moisia ilmiöitä paheksukaa. Paheksukaa kuitenkin vasta sitten, jos on ilmeistä, että kirjasto on kroonisesti alimiehitetty ja ns. sisätyöt joutuu tuomaan asiakaspalvelutiskiin.

Asiakaspalvelutyö on läsnä olemista: kirjastoon tuleville asiakkaille sanotaan Hei, Päivää, Gudaa tai Jos Et Vie Sitä Polkupyörää Takaisin Ulos Täti Voi Vähän Hermostua. Heille hymyillään, niin kuin juuri kyseinen asiakas on Päivän Paras Asia. Asiakkaan ilot ja murheet on kuunneltava. Jos seksologia-hyllyn tuntumassa seisoskelee vaivautuneita asiakkaita, on hyvä pudottaa nippu papereita lattialle ja kyykistyä tiskin taakse poimimaan niitä noin kahdeksi minuutiksi. Jos tiskin takana seisoskelee kysyvän näköinen ihminen, hänelle sanotaan "Hei, voinko auttaa", myös ei-kysyvännäköisiltä voi kysyä niin ikäänkuin ohimennen. Tiskin takana ei koskaan kälätetä niin, että asiakkaat jäävät palvelematta, vaikka tiskin takana nauretaan ja kälätetäänkin. Jos tiskin takana on lapsi, aikuinen, humanoidi tai mummo, kälätys kat
keaa ja asiakasta tervehditään.

Myös lapset, mummot, unskat, syrjätynyeet, erikoisen näköiset, siniset ja vihreät tyypit ovat asiakkaita. Myös hienot ihmiset ovat asiakkaita. Myös pahantuuliset ja kärttyiset ihmiset ovat asiakkaita. Heitä kaikkia palvellaan kuin Enterprisen kapteenia.

5 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Hehe, vai Enterprisen kapteenia. No nih. Voi huomenna ehkä hymyilyttää, kun muutama kirjailijaksi itseään tituleeraava denso tulee ostoksille örisemään. Mutta kyllä mäkin pystyn ne ehkä kapteeniksi visioimaan. :) Toki pystyn.

Veera kirjoitti...

Allekirjoitan pienin varauksin: jo kertaalleen seinähulluksi JA vaaralliseksi todettua Asiakasta ei ole pakko tervehtiä. Ainakaan ystävällisesti. Sen sijaan vartijan numeron on syytä olla ensimmäisenä puhelimen pikavalinnoissa.

Wilhelmiina kirjoitti...

Todella muikea perehdyttämisohje! Saaks mä integroida tän meidän kirjaston toimintaohjeeseen - siltä varalta, että meillä tulis joskus taas uusi harjoittelija, joka ei olisi siis jo valmiiksi niin asiallinen ja ihastuttava asiakaspalvelija kuin meidän kirjaston tytsyt jo tietenkin ovat? Tai ehkä jopa minulle, huonon päivän varalle?

Tosi ubee ja hiano ohjeistus, josta moni kirjasto olisi kateellinen. Sähän voisit laittaa tän oikeastaan kaikkiin yleisiin kirjastoihin tai esim. Kirjastot.fi-sivujen palstalle. Eiks nih?

Et muuten usko mikä HIANO ja syvällinen tunnussana tänään on.
- Oprahaa!

Se on kohtalon sanoma, että pitää katsoa Oprahia sekä antaa hänelle rahaa - tai ehkä lotota, samalla kun katsoo Oprahia? Jospa Oprah onkin jatkossa merkki siitä että on rahaa tulossa? Hmmm...

Jenni kirjoitti...

Haha. Kauheimpia densoja ja vaarallisia trolleja ei tarvitse palvella kuin Jean-Luc Picardia. Heihin voi suhtautua kuten raivotautisiin villisikoihin: päättäväisesti, rauhallisesti, sähkölamauttimella varustettuna.

Haaveilen harteikkaasta turvamiehestä. Sellaiselle tulisi kyllä meillä tylsää. Wilhelmiina: perehdyttämisohje on vapaasti käytettävissä kunhan lähteeseen viitataan. Edes kädellä. En ota kantaa Oprahiin:)

Anonyymi kirjoitti...

enterprisen kapteeni...aivan!

tuo perehdyttämisohje olisi hieno osittain sovellettuna minunkin työpaikallani :D vaikka kirjastotoiminnasta olemme melkoisen kaukana. mitä jos viittaa kintaalla? talvella?

vaikka "työpöydälle" päätyisi viattomia ulkopuolisia vahingoittanut rattijuoppo niin hänen asiansa hoidetaan samalla ammattitaidolla ja kohteliasuudella kuin muidenkin. se on sitten eri asia mitä sanotaan työkavereiden kesken oven sulkeuduttua.
-strangelove-