perjantaina, elokuuta 25, 2006

Hehkuti hehkuti

Opastan ekaluokkalaisia kirjastoautossa.
-[tuumivaisesti] Entäs sit jos on vaik oikeen vanha mies, joka lainaa kirjoja ja kuolee, niin mitä niille kirjoille sitten tapahtuu...

Haastattelen kotikirjastopalvelun asiakasta.
-[uteliaasti ja reippasti] Entäs jos minä kuolen, niin mitä niille lainakirjoille tapahtuu?

Täällä on näkynyt tänään elämän koko kirjo. Hyvin nuoret ja hyvin vanhat. Ja kaikkia tuntuu kiinnostavan nämä kirjaston vastuukysymykset. Molemmille asiakkaille vakuuttelin, että asioilla on tapana järjestyä ja että yleensä kotipalvelu tai omaiset ovat huolehtineet siitä, että lainakirjat palautetaan ja jääkaappi tyhjennetään ja... Ei tullut mieleenkään sanoa, ettei sellaista tapahdu, ei puhuta siitä--

Elämän koko kirjo ja kaikki sen sävyt. Työni on täydellistä, tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan tehdä töitä näiden kiinnostavien, värikkäiden, kauniiden, jännittävien, viisaiden, vanhojen, nuorien ihmisten kanssa. Saan kokea ihmiset ja saan kokea kirjat. Ja ennen kaikkea saan nähdä, mitä syntyy, kun nämä kaksi herkkää, upeaa, kiinnostavaa elementtiä yhdistetään. Mitä sitä voisi enää toivoa?

Ehkä toivotan hyvää viikonloppua. Ihanaa, viininsinistä viikonloppua, joka maistuu ylikypsälle karviaiselle ja tuoksuu kesälle. Muistakaa lukea ja muistakaa pussata lähimmäistä!

1 kommentti:

SusuPetal kirjoitti...

Itse olen aikoinani, kauan kauan sitten, saanut kertoa eräälle ihmiselle, että kirjastosta saa lainata kirjoja ihan ilmaiseksi, eikä kirjastokorttikaan maksa mitään.
Tosi tarina -eikä kyseessä ollut lapsi, vaan aikuinen.

Mukavaa viikonloppua sinullekin!