Kommenttien mukaan Visby on ruusuja, muureja, yställisiä kotikissoja. Luen Tove Janssonin teosta Småtrollen och den stora översvämmingen, saan tyydytystä siitä, että kirjoitan ylös sanat, joita en ymmärrä, paitsi asiayhteydessään. Minulla on pedanttisia paheita. Kerran, lapsena, järjestelin kirjahyllyni luokittain. Olen oikealla alalla.
Kun myöhemmin käännän sanalistaa, huomaan useimmiten päätelleeni oikein. Ruotsini on ruosteessa. Käyn lenkillä kuvitteellisia keskusteluja på svenska. Suhtaudun kielitaitoni kohenemiseen varovaisen toiveikkaasti.
* * *
Puhuin kuukausia sitten erään tuttavan kanssa yhteiskunnasta. Hän oli muistaakseni sitä mieltä, että koska tasa-arvoa ei voida kuitenkaan koskaan saavuttaa ihmisten ja sukupuolten välillä, tulisi pyrkiä oikeudenmukaisuuteen. Keskustelun kyseisen henkilön kanssa jäävät joskus kalvamaan. En silloin jotenkin uskaltanut viedä argumenttejani loppuun asti. Nyt, lenkillä, tunnustelin tuon keskustelun muistoa, sormenpäillä ja tajusin sen ilmiselvän ongelman, joka oikeudenmukaisuuteen liittyy. Oikeudenmukaisuus on suhteellista ja sopimuksenvaraista. Ilman kiistatonta ihmisarvoa oikeudenmukaisuus on aina lähtöisin jostakin auktoriteetistä, ja tuo auktoriteetti on ihminen. Kuka hän on, miten hän jakaa oikeutta ja kuinka hän on saanut tuomarinvaltuudet? Tasa-arvossa kaikilla on samat perusoikeudet, oikeudenmukaisuuden takana on oikeus ja oikeus on laki, sopimus. Sopimuksilla ihmisoikeuksia voidaan kaventaa ja rajoittaa. Myös sharian laki on laki. Lain ei tarvitse olla kaunis, hyvä. Lain tarkoitus ei ole miellyttää.
Pienoismaailmankaikkeudessani teen lakeja, jotka ovat kauniita. Ne ovat ruusujen, muurien ja ystävällisten kissojen lakeja. Ne liittyvät siihen, että lasten ei tulisi saada itsestäänselvästi sellaisia asioita, jotka heidän tulee ansaita (Mankell 2006), mutta että vanhempien rakkaus ei kuulu niihin. Lapsista ja vanhuksista huolehtiminen. Aggressioiden hallinta. Paremmassa maailmassa voin mennä myöhään illalla ulos humalassa, hameessa, joka on niin lyhyt, että lyhyempi olisi leveä vyö. Kävellä kotiin pimeässä puistossa. Olen naiivi, mutta mitä julmuudella kyynisyydellä on ikinä saavutettu? Voittoja. Ruumiita. Hallintaa. Naiiviutta pitäisi kantaa kuin lippua.
* * *
Iltataivaalla on aina ainakin yksi kuumailmapallo. Kuumailmapallon liekki on kauneinta mitä tiedän.
6 kommenttia:
Järjestin kesällä äitini kirjahyllyn (hänen mielestään sitä ei olisi tarvinnut järjestää mutta minä en kestänyt epäjärjestystä), minua harmitti etten osannut oikeita luokkia tai pystynyt tarkistamaan niitä mistään vaan jouduin keksimään sopivia omasta päästäni.
Kirjastoala tuntui minusta aina liian itsestään selvältä, sellaiselta mitä minulta odotettaisiin (kiltti, paljon lukeva tyttö, jonka perheenjäsenistä kolme on kirjastoalalla) siksi valitsin jotain muuta. Luulen kyllä että se olisi saattanut sopia minulle.
"Kerran, lapsena, järjestelin kirjahyllyni luokittain."
Minä tyydyn yksinkertaisempaan jakoon: on kaunokirjallisuus erikseen, ammattikirjallisuus sekä eri harrastealojen kirjallisuus omina luokkinaan. Kaunokirjallisuutta on ylivoimaisesti eniten. Runoja en erota proosasta. - Kirjastossakin on ärsyttävää, kun pitää juoksennella eri hyllyjen väliä etsiessäni jonkun kirjailijan koko tuotantoa. - Ja tietysti kirjat ovat aakkosjärjestyksessä, enkä ole edes kirjastoalan ihmisiä.; D
Näkymätön tyttö, UDK-luokitus löytyy esimerkiksi täältä:
http://www.kajak.fi/kirjasto/yritys/oppimateriaali/Udkluokitus.htm
Totta, tasa-arvo on tasapuolisempaa kuin oikeudenmukaisuus. Oikeudenmukaisuus viittaa tosiaankin oikeuteen. Oikeudessa taas arvioidaan, onko lakeja noudatettu. Lait ovat ihmisten laatimia. Voisiko olla niin, että lait eivät olisikaan tasa-arvoisia?
Louhi, äidilläni ei ole edes tietokonetta ja lähin kirjasto on kaukana, se siitä teki niin stressaavaa :) Omassa kirjahyllyssäni kirjat ovat kyllä osittain lajiteltuina mutta suurimmaksi osaksi lajiteltuina koon mukaan, tilaa on niin vähän.
Luin postauksen ja se oli sekava. Miten noin sekavaan postaukseen tulee näin paljon kommentteja? Sekava postaus järjestyksestä ja tasa-arvosta.
puuvärit ja tussit ovat värijärjestyksessä. elokuvat tyylilajeittain. musikaalit tarinan sijoittumisajan mukaan kronologisesti. kirjat kirjailijan, kirjan koon ja värisyttävyyskertoimen (joka lasketaan salaisella outolemmen kaavalla) mukaan. ja ammattikirjallisuus on erikseen. lahjaksi saadut menestysoppaat ovat piilossa vaatekaapissa. pitäähän sitä joku roti olla.
-strangelove-
Lähetä kommentti