Muutto on vauhdittunut, kun miekkonen on jäänyt lomailemaan. Olen vasta aamukahvivaiheessa, kun yhden miehen kuljetusfirma siirtää jo kamaa A:sta B:hen hirveällä sutinalla. Oikeasti. Näen vain hämäriä vauhtiviivoja. Ja samalla tavaroita katoaa itsestään.
Tein hirven virheen ja ostin lapsuuden sitruunanraikasta Vimiä (nykyisin Cif tai jotain). Sillä lähtee kaikki skeida, mutta ero pestyn ja pesemättömän seinän/patterin/laipion/kaakelin välillä on niin huikea, että joudun käymään läpi kaikki pinnat pikkuisella pirkkaisenellä neliösentti neliösentiltä. Helteessä jynssääminen on suunnilleen yhtä hauskaa kuin vatsalihasliikkeiden tekeminen ammattiaerobiccaajien joukkoon soluttautuneena, mutta ah, mikä keinotekoinen sitruunanlemu meillä leijuukaan! Minulla on Skandinavian puhtaimmat laipiot. Terveisiä äidille.
* * *
Kaikenlaisia onnettomia luontokappaleen rääpäleitä liikkuu juuri nyt holtittomina kaupungissa. Eilen kolme vauvalokkia käveli nelikaistaisella, yksi ei ollut selvinnyt ja sydämmeni oli nurin loppupäivän. Suomen Turun Aurajoessa taas ui hirvineiti, joka syöksyi parkkitalosta maahan ja mursi selkärankansa. Mies luki lehtijuttua ja minä väpätin alahuulta. Ja eilen yksi rollaattorivaari syöksyi automme eteen kohtaloaan uhmaten. Ehkä iso Esla antoi hänelle tunteen haavoittumattomuudesta.
1 kommentti:
Tuosta juuri huomaa, että siivoaminen/remontointi on hirvittävän vaarallista hommaa -ero uuden/puhtaan ja vanhan/likaisen välillä on niin suuri, että turmio on lähellä, jos on jo antanut pikkusormen.
Varo!
Lähetä kommentti