Muuttokypsyys alkaa olla yli mediumin. Huomenna yritämme löytää vuokraisäntämme Hauhon perämetsistä allekirjoittaaksemme uuden vuokrasopimuksen: yksiöasuminen alkaa olla finaalissa.
En pysty nyt ajattelemaankaan, mitä kaikkea verkkokomeroon on vuosien varrella jemmattu.
Voisiko joku myös kertoa, mikä oikku/hormoni/kuningasidea/suuren pula-ajan pelko on saanut minut säilyttämään kiljoona tyhjää kahvipussia? Aionko varustaa kaikki sukulaiset kahvipussikassilla? Ja kuinka tavasta voisi vieroittua (nopeasti)?
Muutoissa partneri on paljaimmillaan. Hän keskittyy äänilevyihinsä, kun minä huolehdin nato-operaatiota muistuttavasta järjestelmällisestä siivouksesta ja joukkojen huollosta. Silti eilenkin kävi niin, että revin kaupan ovea kuullakseni, että putiikki oli mennyt kymmenen minuuttia sitten kiinni. Nyt olisi parempi olla kysymättä, ärsyttääkö. Jonkin verran. Ja ihan turhaan: onhan ne levyt siirrettävä ja järjestettävä hyllyyn kuitenkin.
4 kommenttia:
varmasti kahvipusseille löytyy ottajia nopeastikin. esim.ihanitsessä niitä aina joskus kysellään ja olen varma että paikallinen marttakerho ottaisi innosta kiljuen ne vastaan tehdäkseen niistä luoja ties mitä aurinkoparaboileja origamitaittelulla.jos olisin sellainen henkilö joka ompelee kahvipussikasseja, haluaisin ne itse:)
Aargh. Ei auta kuin alkaa polkea singeriä. Sukulaiset hei, joulu tulee ennen kuin huomaattekaan...
Aurinkoparaboili kahvipusseista, sehän luonnollisestikin oli vitsi? Olihan?
ei niistä martoista koskaan tiijä...
Marttojen ääriainekset valmistautuvat kuumaan kesäkauteen...
Lähetä kommentti