Ensinnäkin: vuokraisäntien hauholainen kesäidylli löytyi varsin monivaiheisesta reitistä huolimatta kerralla ja ilman navigaattoria. Paperit saatettiin kuntoon mitä leppeimmässä yhteisymmärryksessä ja sinetöitiin paikallisella sahdilla. Älkää juoko sahtia tyhjään mahaan, mikäli maasto on epätasainen.Toisekseen söimme Tammelan torilla neulamuikkuja valkosipulimajoneesilla. Sen täydellisempää kesälounasta ei ole.
Kolmannekseen kirjakauppaan oli viimein tullut Gaimanin Anansi Boys. Arvatkaa vietänkö illan parvekkeella sangriaämpärin kanssa lukien? Onko meri sininen? Onko hiekanjyviä lukematon määrä? Onko helteellä kuuma? Jne.
Tää onnea on! Olen ylitsevuotavainen malja onnen vesiputouksen alla! Minulla on onnesta johtuvia rytmihäiriöitä! Meinasin halata kirjakauppiasta! Huutomerkki!
* * *
Sitten pienet kyökkitsykologiat. Jos yölliset eksistentiaaliset angstini johtuvat puutteellisen elämänhallinnan tunteesta, niin mistä tunne puutteellisesta elämänhallinnasta sitten johtuu? Olen valmistunut, minulla on työ ja koira ja ystäviä ja perhe ja olen juuri hankkinut näillä lihaksilla ihanan vuokra-asunnon. Elämänhallinnantunteeni pitäisi olla hurja, minun pitäisi suorastaan pullistella elämänhallintalihaksiani ja tuutia turvallisuuden meressä! Silti ainoa varmaksi tunnustamani asia on epävarmuus, joka kalvaa, nakertaa ja jäytää. Kaikki voi kadota hetkessä! Joku kaunis päivä avain ei enää sovi kodin ulko-oveen ja sitten huomaan että olen yksin maailmassa ja koirani on löytänyt paremman emännän. Apua, setä Freud.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti