lauantaina, heinäkuuta 22, 2006

Lavvantain hajanaiset

Tunnelmoin itsekseni uudessa kodissa: täytin komppanialle tarkoitetun boolimaljan vedellä ja kelluvilla kynttilöillä ja fiilistelin keskenäni. Koirasta tunnelmaämpäri oli oiva juomakuppi (lops lops lops lops).

Vuokraisäntä jätti verkkokomeroon isänsä vanhat puusukset: kauniit sivakat. Taidan askarrella niistä sängynpäädyn. Soveltuvat mainiosti makkarin afrikkalaiseen tunnelmaan.

Ai niin, eksyin äitini kanssa silmälasiliikkeeseen. Myyjällä oli vainua, hän tökkäsi päähäni kehykset, joille ei voinut sanoa "ei". En pitäisi asiaa kummallisena, mutta mies lankesi samaan ansaan. Ei ollut vielä päättänyt, ottaako kehyksiä ensinkään, kun myyjä kysyi: "Mustat vai ruskeat?" Kuulin mieheni äänen sanovan: "Mustat."

Minulla ei kuulemma ole kovin helppo nenä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Silmälasien valinta on kyllä hankalaa. Sitä pelkää tekevänsä itsestään pysyvästi pöljän näkösen.

Hankit ekat lasini vasta tässä tänä keväänä. En ollut enää vuosikausiin kyllä nähnyt kunnolla kauas. Siis esimerkiksi nopeusrajoituskylttejä autolla ajaessa ennen kuin ihan läheltä, katukylttejä en ollenkaan, enkä luentosalin takaosasta valkokankaalle heijastettavaa tekstiä...

Ai että kun maailma muuten kirkastui kun laitti ne nenälleen. Olin elänyt jo pitkään sumussa. Hauska vertailla: ilman laseja en erota onko pellolla nököttävä lintu kotka vai varis.

-Kirvesti

Jenni kirjoitti...

Silmälasien valinta ei ole niin hankalaa kuin sen valinnan kanssa eläminen 8\

Olen ollut rillisankari 12-vuotiaasta asti. Piilareita en ole tullut hankkineeksi eivätkä ne olis mun juttu... Yllättäen kyllästyin ennätysnopeasti nykyisiin hengettömiini. Uudet lasit ovat vihreä-oranssi-mustat, believe or not!

Wilhelmiina kirjoitti...

Jaa, sää oot niitä vaikeenenäisiä? :D

Kyllä ei oo elämä helppoo. ;)