Kulttuuriviennistä, urheilusta ja päättyvistä suhteista

Itä-Suomi oli kuta kuinkin paikoillaan. Ehkä paikoitellen hieman autiompana. Pitäisi kehittää jokin lyömätön luontomatkailuidea, joka koskisi koko Savoa, Pohjois-Karjalaa ja Kainuuta. Esimerkiksi Olavinlinna on koleampi kuin cool ja koko loistava matkamuistobusiness on kuitattu yhdellä synkällä tyrmällä, josta voi ostaa t-paidan tai avaimenperän. Kamoon! Keski-Euroopan linnojen matkamuistomyymälöistä saa kaikkea maahan ja kulttuuriin vivahtavaa ja hintahaitari on reppumatkailijasta saksalaiseen liikemieheen! Reppumatkailija voi ostaa taidepostikortin ja saksalainen miljonääri lasisen taideastiaston, joka painaa 25 kg ja on niin ruma, että on oikeastaan kaunis. Eikä ihmisillä ole liikenaisvainua? Vai voiko joku Savonlinna oikeasti sanoa turistien euroille "ei"? Kulttuuriviennin suhteen olen inha kapitalisti, helppoheikki ja sikamainen kamasaksa.

Selvitimme muuten Kainuun mökillä, onko sukuun naiduista mihinkään lentopallossa (kolkkoa naurua). Jopa kahdeksaakymppiä ilman jarruja ja varoituslätkää lähestyvä ukki taisteli kuin valion jukurttimainoksessa, vaikka ottikin välillä kokovartalokontaktin kanervikkoon. Lentopallo on jumalten peli ja veri on AINA vettä sakeampaa (lisää kolkkoa naurua ja typeriä tuuletuksia). Tulomatkalla huutonauroimme niin, että auto oli pakko pysäyttää.

Tällä hetkellä siivoan vanhaa asuntoa, eikä juuri mikään ole tylsempää. Siinä on vähän päättyvän suhteen makua: paikat pitää jättää kohtuulliseen kondikseen seuraavaa varten, vaikka uusi ihastus on niin kuuma, että kaikkein mieluiten räjäyttäisi entisen dynamiitilla, eikä näkisi enää yhtään ylimääräistä vaivaa. En voi tietenkään jättää avaimia, ellei hanat kiillä ja komeronnurkat hohda. Tällä hetkellä kyökissä tuoksuu lidlin appelsiinipuhdistusaine, joka ei tule koskaan pääsemään edes huutoetäisyyden päähän joutsenmerkistä. Jos suihkuttelen sillä koko residessin, onko koko asuntoa aamulla enää jäljellä?