Elämä sivutuotteena

Jarkko Martikainen, joka muuten on tehnyt päinvastoin kuin minä ja muuttanut kertsistä puutaloidylliin (mistä lisää kohta), sanoi radiossa, että kirjoittaminen on elämän sivutuote. Mainosti sanottu, mutta väitän vastaan. Itse olen luonteeltani melankolinen: lievästi maanisia onnenpäiviä (ne voivat olla pitkiäkin) seuraa murheen alho. Ei välttämättä mikään lamaannuksen kausi, vaan sellaista pientä tihkusademaista alakuloa. Tunnen usein itseni ulkopuoliseksi ja irralliseksi enkä oikein tiedä, kuka olen ja mitä täällä teen ja MIKSI?

Väittäisin siksi, että elämä on kirjoittamisen sivutuote. Elämä jäsentyy teksteiksi. Tarkoituksettomista tapahtumaketjuista, sattumista ja kohtaamisista syntyy kertomuksia, joiden henkilöillä ja tapahtumilla on oma funktionsa. Jos en kirjoittaisi, olisin terapiassa, tiedän sen yhtä varmasti kuin sen, että keitin äsken liian vahvaa kahvia. Jos en kirjoittaisi, elämänhallinnantunteeni murenisi ja ehkä katoaisi - ellei tilalle tulisi jotain toista keinoa. En usko, että lakkaisin pesemästä hiuksiani ja eläisin tarjousmaksalaatikolla kuudentoista kissani kanssa, vaan sitä, että vaikka asiat näennäisesti pysyisivät järjestyksessä, tuntisin huojuvani sillalla kuin Munchin huuto, joka muuten selvästi pitää kiinni päästään, ettei se leviäisi.

On varmaan harvinaista tiedostaa, millaisissa ripustimien ja korsettien avulla oma mielenterveys pysyy koossa. Ja mielenterveys on muutenkin edelleen tabu - ainakin puolijulkisessa keskustelussa. Itse ajattelisin, että sielunhuolto on keskeinen osa terveyttä. On vastuutonta keskittyä vain kroppaan ja jättää pääasiat hoitamatta. Kyllä horjuva mielentasapainokin näkyy päälle. Olen kuitenkin vankasti sitä mieltä, että kunkin olisi syytä tutkiskella henkisen tasapainon perustaa ja pitää se vankkana.

Kirjoittamisen elämänhallinta-status muuten pakoittaa yrittämään yhä ylemmäksi. Publish Post -näpykkä on riittänyt toistaiseksi, mutta kuinka kauan? Ja mitä tapahtuu, jos teksti ei läpäise kustantajan tunnetusti tiheää seulaa (ja sehän on todennäköisempää kuin muut vaihtoehdot)?

* * *

Aion pyöräillä K-rautaan ja ostaa viisi litraa kellertävää maalia (vastoin periaatettani siitä, että vuokraisätä maksaa remonttivälineet). Makuuhuoneesta tulee sellainen Shaft Afrikassa -tyylinen. Mutta mistää saa myrkynvihreitä chenille-peittoja? Ja korituoleja, joissa on korkea, kaareva selkä? Ja simpukkalamppuja?

Kuva on muuten kaapattu osoitteesta: http://www.gleach.com/papers.html.