perjantaina, heinäkuuta 07, 2006

Elämä sivutuotteena


Jarkko Martikainen, joka muuten on tehnyt päinvastoin kuin minä ja muuttanut kertsistä puutaloidylliin (mistä lisää kohta), sanoi radiossa, että kirjoittaminen on elämän sivutuote. Mainosti sanottu, mutta väitän vastaan. Itse olen luonteeltani melankolinen: lievästi maanisia onnenpäiviä (ne voivat olla pitkiäkin) seuraa murheen alho. Ei välttämättä mikään lamaannuksen kausi, vaan sellaista pientä tihkusademaista alakuloa. Tunnen usein itseni ulkopuoliseksi ja irralliseksi enkä oikein tiedä, kuka olen ja mitä täällä teen ja MIKSI?

Väittäisin siksi, että elämä on kirjoittamisen sivutuote. Elämä jäsentyy teksteiksi. Tarkoituksettomista tapahtumaketjuista, sattumista ja kohtaamisista syntyy kertomuksia, joiden henkilöillä ja tapahtumilla on oma funktionsa. Jos en kirjoittaisi, olisin terapiassa, tiedän sen yhtä varmasti kuin sen, että keitin äsken liian vahvaa kahvia. Jos en kirjoittaisi, elämänhallinnantunteeni murenisi ja ehkä katoaisi - ellei tilalle tulisi jotain toista keinoa. En usko, että lakkaisin pesemästä hiuksiani ja eläisin tarjousmaksalaatikolla kuudentoista kissani kanssa, vaan sitä, että vaikka asiat näennäisesti pysyisivät järjestyksessä, tuntisin huojuvani sillalla kuin Munchin huuto, joka muuten selvästi pitää kiinni päästään, ettei se leviäisi.

On varmaan harvinaista tiedostaa, millaisissa ripustimien ja korsettien avulla oma mielenterveys pysyy koossa. Ja mielenterveys on muutenkin edelleen tabu - ainakin puolijulkisessa keskustelussa. Itse ajattelisin, että sielunhuolto on keskeinen osa terveyttä. On vastuutonta keskittyä vain kroppaan ja jättää pääasiat hoitamatta. Kyllä horjuva mielentasapainokin näkyy päälle. Olen kuitenkin vankasti sitä mieltä, että kunkin olisi syytä tutkiskella henkisen tasapainon perustaa ja pitää se vankkana.

Kirjoittamisen elämänhallinta-status muuten pakoittaa yrittämään yhä ylemmäksi. Publish Post -näpykkä on riittänyt toistaiseksi, mutta kuinka kauan? Ja mitä tapahtuu, jos teksti ei läpäise kustantajan tunnetusti tiheää seulaa (ja sehän on todennäköisempää kuin muut vaihtoehdot)?

* * *

Aion pyöräillä K-rautaan ja ostaa viisi litraa kellertävää maalia (vastoin periaatettani siitä, että vuokraisätä maksaa remonttivälineet). Makuuhuoneesta tulee sellainen Shaft Afrikassa -tyylinen. Mutta mistää saa myrkynvihreitä chenille-peittoja? Ja korituoleja, joissa on korkea, kaareva selkä? Ja simpukkalamppuja?

Kuva on muuten kaapattu osoitteesta: http://www.gleach.com/papers.html.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eipä ihme, että olen tykännyt blogistasi tosi paljon. Samaistuin tohon äskeiseen mielentila-aanalyysiisi kympillä. Juuri samanlaiselta luulen tuntuvan tässäkin päässä.

Kati Parppei kirjoitti...

Allekirjoitan myös omalta kohdaltani. Juuri noin.

a kirjoitti...

Samoin. Todisteita tästä on myös omissa postauksissani.

Rohkeasti vaan kirjoittamaan jotain muutakin kuin blogia. Oma tyylihän sulla jo on.

Jenni kirjoitti...

Heips sukulaissielut! Vaikka yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, niin on kiva kuulla, että on myös muita angstaajia:)

Juha: kiitos rohkaisusta.

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Totuuden sanoja, kollega, totuuden sanoja. Allekirjoitan saman tunteen - kirjoittaminen on ehkä tärkeintä, mitä tiedän. Ainakin minulle itselleni tärkeintä. Sielunhuolto on hyvä sana.

Uskoisin että sinulla riittää rahkeita, sisua ja lahjoja etiäppäin ihan niin pitkälle kuin tahto vetää. Eli kannatusmerkki täältä suunnalta. Jos julkaiset, minä ostan. Sano se niille. ;)

Makuuhuoneen sisustusidea kuulostaa ihanalta. Kyseiset esineet kannattanee myös googlata - netistähän löytyy vaikka mitä myyntiluetteloa ja sisustusliikettä (-> Treen seutu). Huuto.netistä , kierrätyskeskuksista ja kirppareilta kannattaa ehkä kanssa tsekkailla noita tuoleja. Toivottavasti löytyy. Ja onhan aina toki IKEA. :D

Jenni kirjoitti...

Älä Wille yllytä, kesälomarahat tul ja män, IKEA: tsekattu, KIEKKÄRIT: tsekattu, HUUTONETTI: tsekattu. Nyt menen ja tarkistan, ettei mitään jäänyt huomaamatta:)

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

"Wille"... -Ihhihi! :)

Kauheeta jos kaik on tsekattu ja mitään ei löydy - se on jo vakava tilanne. Seuraavaks on sitte eressä nää kalliit sisustusliikkeet? :|

Ei auta hei, sun on tehtävä itte. ;)

Mäkin innostuin - kiertelin Huutonettiä ihan intona ja löysin yllättäen vaikka mitä mitä mun on vaan ihan pakko saada. Aah, Wanhat Tavarat! Tein tunnuksenkin, mutta pirulauta kun se tulee voimaan vasta maanantaina - mitä kaikkee mä ehdinkin menettää siihen mennessä! ÄÄK!

Nim. Kesälomarahat kulutettu jo etukäteen

Anonyymi kirjoitti...

olenkos koskaan muistanut kiittää siitä, kun kirjoittelet ajatuksiani tänne? kiitos, kiitos (kuten sanovat ne kaksi pöllönpoikasta taannoisessa luonnonystävä-mainoksessa). tuo ajatus munchin huuto-tyypistään pitämässä päätään kasassa... vihdoin joku puki sanoiksi sen mitä olen siitä ajatellut jo vuosia, mutta en ole osannut sitä sanoiksi muotoilla.

olen jo kovasti odottanut sitä pirun hyviä runoja (vai olikos se helvetin vai kuinka...). minä ainakin ostan sen itselleni ja lisäksi kaikille ystäville sekä sukulaisille lahjaksi. halusivat taikka eivät.
-strangelove-

Jenni kirjoitti...

Strangelove, katso (venyttää alaluomea), kyyneleitä...:D Jos "Saatanan hyviä runoja" ikinä julkaistaan, lähetän sinulle omistuskirjoitetun kappaleen. Olet todella hyvä palautteen antaja ja kirjoittaminen tuntuu merkitykselliseltä, kun joku saa siitä jotain.