Kevät on nuori, ja halla juoksee
harmaiden koirien kanssa yli pellon.
Se nauraa ja kirkuu, kiihdyttää vauhtia,
ja kylmästä punaiseen nyrkkiinsä kerää
äitienpäiväkukkaset.
Kesä on nuori ja tuuli hieroo
metsät värisemään.
Se paijaa ja silittää kauan, painaa kädellään,
koivut myötäävät, huokaavat.
Syksy on nuori ja sade rapsuttaa
järven selkää pitkillä viileillä sormillaan.
Harmaa on surun väri, vesi pitkä ja ihana, kuin ikävä.
Talvi on nuori, lumi lyö maahan kukat,
jää nuolee polttavalla kielellään ruohon pitkin maata.
Valkoinen on kuoleman väri, kuoleman kädet lumiset.
* * *
Runotorstain aihe: käsi, kädet. Kuva kaapattu osoitteesta: http://www.rutahsa.com/boli-fit.html.
11 kommenttia:
Läpi elämän nuorien vuodenaikojen kulkevat kädet teemoittaa runoa hyvin. Harmaan ja valkoisen väriskaalankin rikkoo tuo punainen nyrkki, jonka kuvaa kukat pehmentävät. Tässä runossa on jotain hyvällä tavalla vanhanaikaista.
Kiitos tui!
vuodenaikojen ja luonnonilmiöiden inhimillistäminen toimii tässä luonnollisesti ja kauniisti. hyväilyin, silityksin, lopulta lyöden. käsistä on niin moneen, hyvään ja pahaan.
Mikä on, kun pidän näistä kirjoittajattaren runoista aivan villinä? Kiihkeitä kuvia maalaat sanoilla. Ostaisin.
Sirpa: luonnon inhimillistäminen tuntuu olevan mulle "luonnollista". Suojakännille kiitos, kehusta villinä. (Myisin.)
Onpas hieno runo! Ja huokaisevan kuvan olet löytänyt seuraksi. Upeaa.
Hieno taas! Pidän runoista, joihin vuodenajat on otettu mukaan. Järven selän rapsuttaminen on erityisen kiehtova kielikuva!
Hei kaaamoooon, nyt vähän murskakritiikkiä peliin! *punastelee mielihyvästä*
Hei, soppii punastella vaan - hieno runo!
Hieno runo. Herkullisin lause oli mielestäni "halla juoksee harmaiden koirien kanssa yli pellon",
Ehkä siksi, että omissa mielikuvissani 'halla' näyttää harmaalta koiralta..
:D
Muutenkin kuvia synnyttävä runo!
Nyt kait pitää alkaa OIKEESTI kirjoittamaan runoja, noh, hus siitä kehumasta:D:D
Lähetä kommentti