Kaksi, arvioilta kymmenvuotiasta pikkupoikaa seisovat seksuaalisuutta ja seksologiaa käsittelevän hyllyn edessä. Vilkaisen heitä - tai kohotan katseeni sekunniksi tiskistä. He humahtavat punaiseksi ja ovat tutkivinaan pöllöjen elämää. Ihminen, joka yrittää raivokkaasti näyttää olevan muina miehinä, harvoin näyttää siltä.
Myöhemmin kaverukset istuvat sohvalla ja opiskelevat keskittyneesti teosta "Syntynyt seksuaaliseksi". Ponnistelen epätätimäistä tirskumista vastaan, asiakkaille ei saa kikattaa, ei ainakaan, jos he ovat herkässä iässä. Toinen pojista huokaa haikeasti.
Nuorna vitsa väännettävä. Ja onhan aina parempi lukea asiallista kirjallisuutta, kuin tutkia Jallua ja kuunnella huhuja. Nämä veljet eivät mene kipsiin, he osaavat ulkosynnyttimen osat.
4 kommenttia:
Good for them!
Muuten, Raisa Cacciatoren alan kirja on suositeltavan hyvä esimurkuille, kukaan ei ole vielä haukkunut sitä tylsäksi.
Olen muuten pohdiskellut, että kun koulujen seksivalistus/kasvatus oli käsittääkseni ajettuna alas vuosikaudet, eivätkä läheskään kaikki nykyvanhemmatkaan osaa puhua näistä asioista lapsille kunnolla, niin onkohan monienkin nykynuorten seksuaalikasvattajana toiminut internet-pornografia. Pornosta nyt voi olla montaa mieltä, mutta ajatus, että se olisi joillekin täysi-ikäisyyden kynnyksellä nyt oleville ollut ainut tietolähde seksuaalisuudesta on aika kaamea.
Kaikkihan kun eivät kuitenkaan niitä kirjoja jaksa alkaa lukemaan, ja jos ei tietoa tuoda ihan nenän eteen koulussa tai kotona, niin voi olla ettei jaksa itse ottaa enemmän selvää...
Ääk. Olisiko pitänyt olla: "jaksa alkaa LUKEA"?
- Kirvesti
meidän kirjaston seksikirjat olivat huomaavaisesti sijoitettu perimmäiseen nurkkaan piiloon, siellä oli teinipoikien helppo käydä lueskelemassa. ja yläasteen bilsanope oli lestadiolainen yhdeksän lapsen äiti joka ei kyllä pukahtanutkaan asiasta, taisi meillä olla yksi seksivalistustunti jossa kotitalousopettaja näytti jonkun videon. näin 90-luvun alussa.
Nykyisin seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevät kirjat ovat toteutettu hyvällä maulla ja runsaalla kuvituksella. Toisin kuin pornosaiteilla, niissä on myös kerrottu, mitä kuvassa tapahtuu, miten se tapahtuu ja miksi se tapahtuu. Luulen, että kirjallisuus on siksi mielenkiintoisempi tapa tutustua aiheeseen ja etenemistahdin saa itse valita. Luulen, että kovan pornon näkeminen saattaa lähinnä ahdistaa.
Ziina: meillä oli syvästi uskonnollinen liikanmaikka, jonka seksivalistus oli linjoilla "tosi rakkaus odottaa". Kerran hän kuvaili, mitä kaikkea pöyristyttävää homot tekevät toisilleen ja rypisteli inhosta naamaansa. Toivottavasti se täti on uponnut hokkareineen jäihin.
Ehkä meidän tosiaan tarvitsee siirtää seksologia johonkin rauhalliseen koloseen, jossa sitä voi tutkia ilman tätien valvovaa silmää.
Lähetä kommentti