perjantaina, huhtikuuta 28, 2006

Talviloma on muuttumassa työleiriksi, alias "luonto on rivo"

Jemoryn luontoilta jatkuu. Tänään bongasimme sinitiaiset päällekäin ja lokit päällekäin. Lisäksi uskoimme nähneemme myös puput päällekäin, mutta nyt ei pitäisi olla pupujen päällekäisyysaika, nehän tekevät seuraavat uudet puput vasta syksymmällä. Vai? Onko paikalla pupubiologeja? Onko pupun kantoaika kolme kuukautta?

Naureskelimme autossa sille, kuinka lapsille selitetään näitä hankalia päällekkäsijuttuja. Voittajaehdotus oli se, jossa isi tilaa lapset eBay:stä: "Sinä maksoit silloin $39,50, paketti tuli kuriiripostissa vakuutettuna lähetyksenä. Ajattelimme ensin palauttaa sen, koska paketti oli rutistunut matkalla. Onko muuten kukaan kertonut, että sinulla on viiden vuoden palautusoikeus? Kyllä vain!" Muistan vieläkin, kuinka omat (nuoret) vanhempani kiemurtelivat, kun noin kuuden vanhana "sairaalasta saatavat siemenet" joutuivat vakavaan uskottavuuskriisiin.

Meillä oli treffit kunnan rakennusmestarin kanssa. Mukana oli 14000-kohtainen lista, sisältäen kaiken harjan suunnasta ja julkisivun väristä rakennusoikeuteen, maaperätutkimukseen ja vaihtoehtoisiin lämmitysjärjestelmiin. Onnettomien ja tyhmien sukupuolisten stereotypioiden vuoksi naisen on muuten helpompi esittää rakennusmestarille ne vähän tyhmätkin kysymykset: olen huomannut, että miehet ovat aika usein ymmärtävinään, mutta eivät ilkeä kysyä. Minulle ei tuottanut ongelmaa pyytää tarkempaa selitystä kaiken maailman sadevesijutskien ja paskakaivojen suhteen. Rakennusmestari sanoi palttiarallaa kaikkeen "joo". Hyvä strategia. Talo saa olla minkä värinen vaan, pintamateriaali saa olla mitä vaan (järkevissä rajoissa, mikä on tulkinnanvaraista, onhan paikkakunnalla aniliini-keltainen pizzeriakin, kielimuuri, kuulemma).

Kunnan teknisellä toimella on muuten upea kaavaohjelma, jossa on kaikenlaisia zoomaavia ja mittaavia työkaluja.

Loppupäivän vietin takapihalla, ja yritin kääntää pari neliötä savista maata saadakseni aikaan valeistutuksen kaikille kukille, jotka tulevat jäämään autotallin alle. Etelänaapuri, Karjalasta Neuvosto-Eestin kautta suomeen tullut pappa oli selvästi kaivannut juttukaveria koko talven. Tarkastettiin autot ja salaojaputket ja ojien virtaus, keskusteltiin remonteista yli kielimuurin, maistettiin unkarilaista läskiä, tehtiin raja-alueita koskeva ystävyys- ja avunantosopimus (minkä seurauksena sain metrin lisää maata), puhuttiin rakennustarvikkeiden hinnoista, kahvin hinnasta, hammaslääkärien ja auton osien hinnoista suomessa ja Virossa, ja pihan eläimistä. Lehmänkalloa jyrsinyt orava on kuulemma kesy, ja naapurin piharakennuksen harjalla istuva varis on taas nimeltään Varpu, Varpulla on pienet ja naapuri ruokkii sitä nisulla. Jossakin välissä sain sen maankin käännettyä. Oleskelupiha tulee naapurin pappaa päin, heimojen välinen veljeys ja sisaruus tulee siis jatkossakin kukoistamaan kauniilla ja esimerkillisellä tavalla.

Illalla kesän enismmäinen hyttynen varmisti sen, että tänä vappuna voi avokkaat unohtaa: jalkapohjassa ja jalkapöydässä olevat pistokset ovat turvottaneet räpylän kihelmöiväksi palloksi. Kiva.

* * *

Loppukevennyksenä osallistun Jospan kuvameemiin:

Eli

1) Hienoin kirpparilöytö, 4)Poliittisesti epäkorrektein esine ja 5)Tunnearvoltaan liikuttavin esine



...on Elämäni Mieheltä synttärilahjaksi saamani jumalaisen kaunis Eeva, etualalla yksi monista kodin pikkupatsaista.

2) Hyväntuulisin esine



...tällä hetkellä hyväntuulisin esine on uuttuuttaan hohtava räsymatto, savolaista käsityötä.

3) Tarpeettomin käyttöesine



...lienee vohvelirauta, koskapa sitä ei ole käytetty kertaakaan ja se piti varta vasten etsiä kaapista. Eikä sekään ole kovin turha, se on jäänyt käyttämättä vain siksi, että mies tekee Euroopan parhaat letut ja vohvelien kysyntä on siksi pysynyt heikkona. Turhia esineitä? Meillä? Mitä vielä... Pois se meistä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pupujen kantoaika on noin 50 vrk,saavat 3 poikaset vuodessa.Kyllä te ihan oikein saatoitte nähdä ;) Jos ovat myöhästyneet ekasta startista!

Anonyymi kirjoitti...

:O Teilläkin talonrakennuspuuhat menossa. Samaa minäkin olen huomannut: minä kehtaan kysyä, kun mies sanoo joo joo. Minä uskallan myös olla eri mieltä kuin arkkitehti, miehelle kelpaa kaikki, mitä ehdotetaan, siis arkkitehti, ei minä. Minun kanssa voi olla eri mieltä ; )

Näin meillä: Kun isänsä yritti laskea leikkiä kukista ja mehiläisistä, lapset korjasivat säälien isäpappaa: eikö iskä ollutkaan hereillä biologiantunneilla kun lisääntymistä käsiteltiin.

Kun rupesin odottamaan kuopusta, esikoinen halusi tietää kaiken mahdollisen lapsenteosta. Niinpä kerroin kaiken aasta ööhön ja sitten kävimme lainaamassa kirjastosta Väestönsuojeluliiton lapsentekovideon. Sitä katselimme varmaan miljoona kertaa, ensin yhdessä sitten hän halusi katsoa sitä yksin. Sallin sen, hänhän oli jo iso poika ; )

Kuopuksellekin on kerrottu elämän salat juuri niin kuin ne ovat. Luonto-ohjelmia olemme katsoneet yhdessä. Tappokohdat ovat vielä kauheampia kuin lisääntymisaktin katsominen, se oli kuopuksen mielipide.

P.S. Hauskoja kuvia. : )
Lapset tykkäävät vohveleista, vohvelirauta tuo vaihtelua elämään, ja ylimääräisiä kiloja.

Mukavaa vappua!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan uusi maailma minulle tuo rakennusasian asia! Nuo päällekäisyysasiat ovat pikkuisen tutumpia, luontodokumenteista.

Hieno heimojen välinen veljeys ja sisaruus. Tulen seuraamaan naapuruussuhteiden rakentumista mielenkiinnolla. Kuten toki koko muutakin tivolia!

Jenni kirjoitti...

Kiitos Simpura! Valaistuin...

Louhi: kyllä vaan, tosin olemme vasta ihan alkutekijöissä. Ensin pitäisi purkaa vanhat rakennukset pois ja tehdä maarakennus (ja paalutus). Sitten pitäisi saada pystyyn iso piharakennus pitkästä tavarasta. Matkaa arkkitehdin kanssa väittelyyn on vielä rutkasti:) Tosin valitsen jo salaa kaakeleita.

Herkku: naapuruussuhteet tulevat kesän mittaan kiihtymään, pysy kanavalla:D