tiistaina, huhtikuuta 18, 2006

MINÄ ITE MINÄ ITE

Flunssa jatkuu, ei se pitänyt mitään taukoa vaan rynnisti suoraan korviin ja keuhkoihin. Menen kohta varmistamaan terveydenhoitajalta, etten ole muuttunut korvaamattomaksi. Sitten vien sairauslomalapun töihin ja sitten printtaan yhden käsintehdyn ikkupikku oppimateriaalin, ja sitten luultavasti rimpuilen kiljuen [EIEIEIEIEIIII!!] vastaan, kun kiinteistönhoitaja ja siivooja heittävät minua ulos ja ajavat minut julmasti kotiini sairastamaan. Diddidii! Jollakin on vähän tylsää kotona, pimpelipom. Saisinpa olla töissä.

Pahinta on, että tunnen ihan oikeaa ahdistusta ja vellon syyllisyydessä siksi, että alkanut viikko on vuoden kiireisin ja minä sitä vaan tursuan räkää ja teen kuolemaa pesässäni. Lisäksi olen odottanut kuin hullu puuroannostaan keskiviikkona vierailemaan tulevaa kouluryhmää. Se olisi ollut päänavaus kirjaston yhteistyölle pikkukoulujen kanssa ja olisin itse [MINÄ ITE! MINÄ ITE!] halunnut olla päänavaajana. Nyt joku muu saa ottaa ryhmän vastaan ja keksiä vastaletkautuksia ihanille höpönassuille sarkastisille kuudesluokkalaisille. Sydäntäsärkevä NYYH!

Okei. Nyt tarvitaan kyökkitsykologiaa. On soitettava jollekin, joka saa puhua minulle järkeä. Suhtautuukohan kukaan kavereistani normaalisti työelämään, vai ovatkohan kaikki työlleen omistautuneita, itsetuhoisia työnarkkareita?

6 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Itsetuhoinen työnarkomania on riippuvuus, josta pääsee helposti eroon iän lisääntyessä, voimien vähentyessä ja mielen selkiytyessä:)

Paranemisia!

Tui kirjoitti...

Pikkukoulujen oppilasvirrat ovat ehtymätön voimavirta kirjastoihin, jos ne vain muistaa kylään kutsua. Tunnistan osan tunteistasi, mutta sairaudelle ei mitään voi. Haluaisitko muuten nyt sarkastisten kuudesluokkalaisten joskus isoina kertovan lukemassasi lehdessä kuinka he eivät voi kuvitellakaan käyttävänsä julkista kirjastopalvelua, joka on niin heikoissa kantimissa, että hekin muinoin saivat ikävän flunssan kirjastotädin pärskiessä innoissaan räkää heidän päälleen paasatessaan kuumehöyryissä kummallisia ja käsittämättömiä asioita eikä kukaan älynnyt ohjata raakkuvaa naisihmistä takahuoneeseen viattomien lasten silmien edestä, vedottiin vain työmoraaliin ja sijaispulaan?

-t kirjoitti...

Tui vei jalat suustani :-D Kyä sää kerkiät, hyvä nainen!

Jenni kirjoitti...

Joo Joo Joo JOO!

Olen jo kotona potemassa. Ajattelin, että influenssan tartuttaminen kokonaiseen kouluun ei ole oikein reilu temppu. Pärsk! Ja kieltämättä Tuin kuva harhaisesta ja räkää tursuavasta kirjastohoitajasta sai (viimeistään) heikon järjen äänen kantautumaan tukkoisiin korviini.

Ai niin. Terkkarin mielestä on vähän niin ja näin antaa saikkua, jos ei ole kerran kuumettakaan. Sillä, että tauti on runnellut minua jo keskiviikosta asti, ei ollut mitään tekemistä työkyvyn kanssa. Työkyky on ilmeisesti mielentila.

Louhi kirjoitti...

Ääh, johan on käsittämätön terkkaritäti ; / Ei meinaa antaa sairaslomaa, vaikka aivot ovat räkää niin täynnä, että nenästäkin tippuu. Tuo kuumemittariin tuijottelu pitäisi saada lailla kiellettyä. Niih! Satun nimittäin tietämään, miten viheliästä on roikkua työpaikalla puolikuntoisena, kun ei kerran ole kuumettakaan. *myötätuntoista jupinaa*

Jenni kirjoitti...

Veto on totaalisen pois, vaikka kuumetta ei mahdollisesti olekaan. En tosin tiedä, kun en ole mitannut. Mitä se auttaa? Kipeä mikä kipeä. Huominen vielä. Mitähän tekisin? Hmmm. Nukkuisin varmaan.