maanantaina, maaliskuuta 06, 2006

Uutisia ja vanhasia (puujalkojen ja perhesuhteiden kuningatar raportoi jälkijunassa)





Vietän viikon Itä-Suomessa yrittäen ladata akkuja. Ei kannata huutonaurattaa äitiään ratissa, se vaarantaa liikenteen. Ei myöskään kannata aiheuttaa huutoraivaria äidilleen puoli yhdeltä yöllä. Se vaarantaa kuulon. Isot keuhkot kulkevat suvussa, onneksi äidillä on astma, sen ansiosta voin selviytyä normaaleista arjen tilanteista kuulolaitteen avulla. Mies asettui tietenkin varauksetta anoppinsa puolelle, koska on anopin oma nöpömökkönen, Iesus-Maaria. Olen siis aseeton ja yksin (ja lähes kuuro).

Todella puhdistavan riidan jälkeen ja kyynelehdimme ja sovimme heittelevämme vain pieniä ja pehmeitä esineitä, kuten lankakeriä ja pikkupyykkiä ja lapasia ja esitelehtisiä. Saatan kylläkin olla perheeni ainoa tavaroita suutuspäissään heittelevä. Muutoin saattaisin olla kuuro JA ruhjeilla. Teimme sovinnonetanoita punaviini-voi-sipulihöystöllä ja joimme sovinnon Devil's Rock Rieslingiä isoista laseista ja olimme alku- ja loppuviikon hyvän äiti-esikoistytär -suhteen malliesimerkki. Ja kaikki katsoivat meitä joka puolella kadehtien, koska me olimme niin hyvännäköisiä ja hauskoja ja symppiksiä ja meidän äiti-tytär -suhde säteili kuin katolisten postikorttien sädekehät Jeesuksen äidin ympärillä. Tai sitten meidän huutonaurumme ylitti melurajan.

Olen hyvin iloinen ja ylpeä siitä, että perheessäni osataan riidellä ja sopia (olen uhrimielellä kantanut korteni kekoon paiskomalla ovia ja kaikkea mahdollista, mitä jaksan nostaa ilman tunkkia ja kiroilemalla kuin turkkilais-kreikkalaisen tankkerin miehistö). Inhoan sellaista kulttuuria, jossa kaikki sarvikuonoa pienempi yritetään lakaista pienellä rikkaharjalla, kaikkien fysiikan ja ihmissuhteiden lakien vastaisesti maton alle ja teeskennellä, ettei kuhmura näy, vaikka sen takaa ei yltäisi edes blogata. Sellainen on sairasta ja perverssiä. Tiedän myös ihmisiä, jotka pystyvät mököttämään kymmeniä vuosia jonkin mitättömän tokaisun vuoksi. Vähemmästäkin saa syövän! Sen sijaan suosittelen huutoraivareita. Pieni kaihertava ahdistus ja kiristykset ja jännitteet laukeavat upeasti, kun oikein mylvii keuhkorakkulat soikeana ja pallea täristen, ja sitten tietenkin noin puolen tunnin sisällä sopii. Jos ääni lähtee voi vaikka viittilöidä. Mallia voi ottaa vaikka tästä kaksi senttiä pitkästä sinirapuvauvasta, joka viittilöi 0,5cm pitkillä saksillaan 14 sisarukselleen ystäväni rapukehdossa sitten, kun on huutanut itsensä tärviölle ja yrittänyt viimeisenä keinonaan kiristää sisaruksiaan pidättämällä hengitystä, kunnes on sinistynyt.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tervetuloa takaisin lomalta! Johan tässä on vähän ihmetelty...

Vai tuollaisia hurjia itä-suomalaisia sitä ollaan! Huh! Tiedän tyypin...ystäväni on sieltä päin ja hän harrastaa itkemistä. Siis sitäkin voi harrastaa, itkijänaiset.

Ziina kirjoitti...

säännöinen raivoaminen ehkäisee pysyvää verenpaineen kohoamista (tutkimustuloksia asiasta odotellaan)

Jenni kirjoitti...

Täällähän minä... ei vaan huvittanut eikä ehtinyt! Nyt ehdin ja päivitän uskollisesti kuin mikäkin ajokoira.

Ehkä minun pitäisi perustaa itkijänaisen blogi.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Rupesit sitten rautatiekuvaajaksi. Onnittelut. Montako vitriinimetriä varataan näyttelytilaa kesäksi?

Jenni kirjoitti...

Meinasin panna tekstiin terkkuja eräälle Hyväriselle, mutta hän löysi rautatiekuvat itsekin. Tällä vauhdilla puoli vitriinimetriä talvisille rautatiemaisemille riittää:) Tunnistatko maisemia, vai onko minun paljastettava, että ne ovat Kalvolan perämetsää?

Anonyymi kirjoitti...

joku päivä minä vielä ihan oikeasti tukehdun. kirjoitettakoon hautakiveeni, että kuoli onnellisena jennin sanakäänteille nauraessaan. sivuviitteeksi voipi laittaa urlin.

ziina on varmasti oikeassa. minä vihaan pitkään ja hartaasti raivonpurkauksia välttäen ja verenpaine on huikeissa lukemissa.

riesling on hyvä ratkaisu. mutta minä en pitänyt devil's rockista. liika aikuista makuuni.

mutta siis oikeasti asiani oli se, että kirjoitin hamana vuonna kivi ja papu lukiossa puheen aiheesta miksi kirjoja kannattaa lukea. lopussa oli äidinkielenopettajamme tikahtua ei-niin-tsehovilaisesti kun totesin, että kirjoja kannattaa lukea koska niillä ei voi oikein mitään muutakaan tehdä. (olin toki sitä ennen esittänyt ehdotelman kirjojen käyttämisestä perheriitojen ratkaisemiseen - arggessioista riippuen sitten kioskipokkaria tai anna kareninaa.)
-strangelove-

Jenni kirjoitti...

Strangelove: sitten joku yrittäisi klikata hautakiveä ja se olisi sairasta...

Kannatan lepattavien kioskipokkareiden heittelemistä. Kansojen Historialla voi nimittäin vahingossa katkaista vaikka riitakaverin reisiluun.