Kävelemme uudestaan "sinne", koska "siellä" on eläinlääkäri ja meidän eläimellä on ihottumaa "siellä", muun muassa.
Vastaanotossa on luukku ja luukussa on lääkäri.
-Koiran kutsumanimi?
-Väinö.
-Onko virallista nimeä?
-Joo, Honey face's Braveheart Rose, Jesus Christ and Mary.
On asioita, joiden ymmärtäminen on hankalaa, ja yksi niistä on nimet, joita ei voi käyttää. Entinen koirani oli Korterannan Uri, jota alettiin melkein heti kutsumaan Remuksi, koska se remusi. Jos ihmisekin etunimessä on yli kolme tavua tai jos se on yhdysnimi, se taatusti muuttuu joksikin etäisesti alkuperäistä muistuttavaksi. Jossu, Kata, Upi, Pete, Veke, Repe, Hane, Jone, Sepe, Jansku, Insku, Pinsku. Nimien käytettävyydestä pitäisi tehdä tutkimusta. Mutta tämä on rönsy, joka syntyy yleisestä tuohtumuksesta.
Joka johtuu siitä, että meidän Vänellä on mahdollinen yliherkkyys jollekin ruoka-aineelle. Klinikkakäynti, raapenäyte, hoitava suihke, shampoo ja ruoka, joka on tehty äyriäisistä ja tapiokasta - hei, tämä ei ole vitsi, naurunpyrskähdyksesi jäätyneen viimeistään sitten, kun isken näyttöön laskun, joka on muuten tasan 142 eukkaa.
Nieleskelen, kun rääkätty visa kiljaisee tuskasta, kun SIITÄ otetaan pienet raapenäytteet klinikan höylällä.
Haluan, että lemmikkini voi hyvin, mutta kun lemmikin lääkärikulut ovat tuntuvasti suuremmat, kuin koko muulla perheellä yhteensä, niin se kyllä vähän riipaisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti