Tohtorin desinfioiva ja kosteuttava suihke sai toipilaskojootin nuolemaan ihottumansa aivan hirveään kuntoon. Se, mikä ennen oli muutama ärtynyt täplä, on muuttunut hoidon seurauksena Ahvenanmaan kokoiseksi katastrofialueeksi ja suihkepullon esiin ottaminen saa koiran kauhistumaan, pakenemaan ja piiloutumaan, mitä seuraa todella inhottava jahtaaminen, selättäminen ja suihkuttaminen.
Koska suihke on tehonnut siellä, missä sitä ei ole välittömästi ja huolellisesti lipitetty pois, on kojoottiin ripustettu varjostin. Lopputulos ei ole ihan ikeasta. Lisäksi se ei omasta mielestään voi liikkua varjostin päässä, mikä ei pidä paikkaansa, koska varjostin ikään kuin "unohtuu", jos luvassa on esimerkiksi ruokaa. Muut ajat se riiputtaa päätään, vihaa minua ja näyttää katkeralta ja nöyryytetyltä.
Kurjaa, kun perheenjäsen sairastaa, eikä ymmärrä, että kaikki inha kidutus ja pelleily tapahtuu sen parhaaksi.
2 kommenttia:
Meillä oli just vähän aikaa sitten avaruuskoira kans, mallia ei ihan Ikea.
Siltä vietiin miehuus ja kaupan päälle piti vielä kymmenen päivää kulkea lieriö päässä, ettei se nuole haavojaan pahaksi.
Ei se meidän kuuppakojootti ollut siitä milläänsäkkään, se vaan törmäili joka paikkaan! Ja käytti kuuppaa pihalla lumikolana.
Mutta sitä minä nyt vaan että oletteko vielä avaruuskoirien ja epäkuntoisten autojen kanssa vielä siellä anoppilassa jumissa?
Moi Elma! Olemme pelastautuneet anoppilasta ostamalla auton ja siirtymällä sillä kimpsuinemme ja kojoottinemme kotiin. Hopeanuolemme vaihtui punaiseen salamaan (eli saippuakupin kokoiseen Hondaan). Ostopäätökseen ei YHTÄÄN vaikuttanut se, että omistajat olivat kaksi Toijalan mukavinta eläkeläistä...
Lähetä kommentti