Kuulumisia ja toivotuksia

Vink vink

Kirjavinkkauskeikka on ohi ja se meni kohtuullisesti. Lapset (kuudesluokkalaiset) olivat varmaan huumattuja, koska he olivat niin rauhallisia ja hiljaisia ja kuuliaisia. Ainakin Michael Enden Tarina vailla loppua, Cliff McNishin Noidan loitsu ja Helen Dunmoren Ingo varattiin noudettavaksi kirjastoautosta ja meidät kutsuttiin vinkkaamaan myös 3-4 -luokkalaisille ja viidesluokkalaisille. Keikkaa pukkaa, keikkaa pukkaa... Ikinä en ollut ennen vinkannut (mitä en paljastanut): mahassa myllersi, eikä uni tullut kahteen yöhön. Onneksi mukana oli kokenut virkailijamme ja kuten mainitsin, lapset olivat ujoja ja hiljaisia kuin myyrät. Ehkä se johtui siitä, että niin monessa kirjassa (kuten Roald Dahlin Matildassa) oli joku keskeinen henkilö, joka vihasi lapsia eniten maailmassa.

Ehkä ei olisi pitänyt eläytyä niihin lukukappaleisiin niin intensiivisesti.

Ehkä lapset vain pelkäsivät.

Akkainpäivää

Onnea kaikille naisille ja naisenmielisille! Jostain syystä, jota en pysty enää palauttamaan mieleeni, eksyin näille pyhimyssivuille ja koska kiusaus heittää naisten päivän kunniaksi aivan lekkeriksi (työnikin alkaa vasta sitten, kun normaalit ihmiset palaavat koteihinsa) tehkäämme aivan päin vastoin ja hiljentykäämme Pyhien Naisten äärelle. [Siis eivätkö aivan kaikki olekin aivan ällistyttävän kiinnostuneita pyhimyksistä?]

Pyhä Clara tässä näin (jostain oudosta syystä minulla on useita Pyhä Clara -postikortteja) yhdistetään erityisesti Pyhään Franciscus Assisialaiseen. Hiljainen ja nöyrä Pyhä Clara siskoineen (mihin sisko on kadonnut, oliko hän vähemmän pyhä) seurasi Franciscusta: he ajelivat päänsä ja pukeutuivat epäpukevasti ja elivät köyhyydessä. Franciscus perusti fransiskaanit ja Clara klarissat. Kun Franciscus oli loppuaikoinaan heikossa hapessa, oli Clara hänen omaishoitajansa. Luulisi, että Pyhä Clara olisi hyveidensä puolesta esimerkiksi kirjastonhoitajien suojeluspyhimys, mutta ei.

Kirjastojen ja arkistojen suojeluspyhimys on Pyhä Katariina Aleksandrialainen, joka suojelee myös muuten äkkikuolemalta. Hänet itsensä erotettiin omasta päästään vuonna 305, Herra (ja Aleksandrian Katariina) varjelkoon meitä samalta kohtalolta.



Naisten suojeluspyhimys on Antiokian Margareta. Kieltäydyttyään seksistä ja julistauduttuaan kristityksi häntä yritettiin muun muassa keittää ja kärventää ja lopulta Margaretalta saatiin henki pois katkaisemalla hänen kaulansa. Yhden tarinan mukaan paholainen lohikäärmeen muodossa olisi nielaissut Marken, mutta hän olisi päässyt ulos, koska hänen kantamansa risti olisi ärsyttänyt lohikäärmeen vatsaa. En oikein tajua, millä lihaksilla Margaretasta on tullut nimen omaan naisten suojeluspyhimys. Kaipaisin lisäinfoa. Sitäpaitsi minusta lohikäärmeet ovat sympaattisia. Minun on vaikeaa hyväksyä, että joku kaivelee lohikäärmeen vatsalaukkua krusifiksillä.

Tyttöjä suojelee Pyhä Agnes, joka pakotettiin Minervan temppeliin 12-vuotiaana. Agnes teki ristinmerkin ja ilmoitti olevansa Taivaallisen Sulhasen Morsian, minkä jälkeen hänen kurkkunsa katkaistiin, hänet seivästettiin ja poltettiin.

Tänään, akkainpäivänä muistetaan Helsingin katolisen hiippakunnan pyhimyskalenterin mukaan Pyhää Johannes a Deoa. Toivottavasti hän teki edes jotain naisten hyväksi. Minulle esimerkiksi kelpaisi tänään vaikkapa pasta ja varpaanrapsuttelu, mutta ihan riittää, jos Oma Vihitty Aviomies sen tekee, ei tarvitse vaivata Johannesta.

[Kaikki kuvat ja informaatio postikorttia lukuunottamatta osoitteesta http://www.catholic-forum.com/].

Jälkikirjoitus torstaina: kotona odotti luomumunakas ja kaksi pitkävartista ruusua. Olin lievästi ilmaistuna muikeana.