Kirstin metabloggaus hätisteli joitakin kurittomia ajatuksia liikekannalle. Kirsti vertasi joidenkin blogien omituista vetovoimaa hampaasta lohjenneeseen paikkaan, johon kieli koko ajan etsiytyy tunnustelemaan. Tosiaankin (ja mikä mainio vertaus)! Joidenkin blogien vetovoima on ison mustelman tai kipeän lihaksen kaltainen: vaikka itse tietää, että kaikkein viisainta olisi antaa kipupisteiden olla, niin pakko niitä on toisinaan tökkiä ja venyttää. Ongelmana on, että virtuaalimaailmassa pienestäkin parkaisusta saadaan kunnon äänentoisto ja copypastekertauksen sekä sekakuoron avulla hirveä älähdys ja keskusteluista tulee äkkiä rannattomia nevoja. Siksi niitä tekstuaalisia mustelmia ei voi sorkkia kuin omassa mielikuvituksessa ja älähdellä sitten korkeintaan henkikojootin ja aviomiehen kuullen.
Ottamatta kantaa siihen, onko jokin hengentuotos ongelmablogi vai onko minulla henkilökohtainen ongelma jonkin blogin kanssa, olen huomannut, että masokistinen suhde johonkin blogiin syntyy erityisesti silloin, kun koen, ettei minulla ole minkäänlaista yhteistä taajuutta blogin sisäistekijän (kirjallisuustieteellistä löpinää, voidaan puhua myös tekijästä, mutta tietyin varauksin) kanssa En ymmärrä blogin välittämää ajatusmaailmaa. Olen aistivinani jonkinlaista yleistä kitkeryyttä tai suorastaan vihamielisyyttä, jonka koen jostakin syystä kohdistuvan itseeni (lukijaan) tai sitten asiaan, jota en ymmärrä. Koska olen nynny ja puskastatuhahtelija, en linkitä, mutta luetteloin asioita, jotka herättävät minussa syyhyttävää uteliaisuutta ja sitä seuraavaa henkistä atooppista ihottumaa:
- Vihamielisyys joko kaikkia naisia tai jotakin tiettyä (todellista tai kuviteltua) naisryhmää kohtaan (en vieläkään tiedä, keitä pissikset ovat)
- Vihamielisyys joko kaikkia miehiä tai jotakin tiettyä (todellista tai kuviteltua) miesryhmää kohtaan (en vieläkään tunne yhtään Alemman Tason Miestä, enkä hyppyritukkaa)
- Vihamielisyys joko tietynikäisiä tai kaikkia lapsia kohtaan.
- Vihamielisyys vanhemmuutta kohtaan.
- Rasismi (Sweet Lord have mercy, joudun nyt poistamaan kukkahattuuni piilotetusta derringeristä varmistimen)
- Kyvyttömyys itseironiaan
- Kyvyttömyys nauraa itselleen
- Kyvyttömyys myöntää olevansa väärässä
- Kyvyttömyys joustaa, tehdä myönnytyksiä tai keskustella vuorovaikutteisesti
- Kyvyttömyys hyväksyä mielipide, joka eroaa omasta
Kaikki edelliset taipumukset tai pinttymät ovat asioita, jotka estävät keskustelun syntymisen. Ja siksi monet blogipostaukset ovat rakennettu pamflettimaiseen muotoon. Kommentoimattomuuteni ja linkittämättömyyteni (kaikki, jotka rrrakastavat suomen kieltä viittaavat) johtuu siitä, että olen alkanut ajatella, että tietynlaisten tekstien kanssa ei ole tarkoituskaan keskustella. "Vastapuoli" ei ehkä provosoikaan synnyttääkseen vuoropuhelua vaan julistaakseen omaa näkemystään. Ei hän ole kiinnostunut minun mielipiteestäni, mielipiteeni ainoa merkitys on se, että hänen julistuksensa on saanut huomiota (muodossa tai toisessa).
Kutinan kiusa on juuri siinä, ettei sitä voi raapia. Mustelmatekstien merkitys ainakin minulle on siinä, että voin yrittää välttää tiettyjä rakenteita ja reaktioita.
8 kommenttia:
"Puskastatuhahtelija"! Voi hyvä ihme tuota Jenniä.
Hirveän hyvä kirjoitus taas.
Hyvä Jenni! Yhdyn kirjoitukseesi, kirjaimellisesti!
Eilen itsekin puskastatuhahtelin (mikä mainio sanonta!) kun luin erästä blogia, joka on just tällänen että sen lukemisesta tulee vaan huonolle tuulelle, pahalle mielelle tai jotenkin sotaisaksi. Kirjoittajan ja minun maailmat ei kohtaa missään kohtaa, ja silti.. niinkuin lohjennut hammas ja kieli kohtaamme kuitenkin ruudulla..
Kuti kuti ja terkut kojootille!
Kiitos Saara ja Elma, vilkutan teille täältä pensaikosta!
No, missä se Jenni taas...? Puskassa tietysti! Terve!(vai sairasta...)
Hyvä kirjoitus!
Olen tehnyt hirvittävästi töitä itseni kanssa, että en sorki kieltäni siihen reikäiseen hampaaseen ja joskus olen kokenut huumaavia onnistumisen tunteja! Kerran jopa päivän!
Tuh, tuh, no sinne se siili taas meni tuhahdellen:)
Susulla on Voimia. Toiset meistä vain kiduttavat itseään netissä... Tästä saisi animaation: sellaisen, jossa tyhmä tyyppi työntää sukkapuikon pistoriasiaan, kärähtää, huutaa "SAPRKLAAARGH" ja tekee saman uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja vielä uudelleen.
Tuh.
minulla oli jossain vaiheessa tuo mustelmablogien tökkimispakko. etenkin sovinistisien sellaisten. kävin lukemassa jotain blogia, vaikka tiesin suuttuvani ja tulevani pahalle tuulelle. sitten totesin, että ei minun tarvitse kaikkia idioottimaisuuksia lukea. kyllä pahan mielen saa hakemattakin.
fyysisten mustelmien tökkimistä kuitenkin jatkan. pitäähän sitä ihmisellä jokin masokistinen huvi olla.
ja täytyy myöntää, että tuli käytyä tuo lista läpi cosmo-testi-tyyliin. eli miettien kohtaako minun blogini nämä puskatuhahtelun kriteerit. joskus tulee kirjoitettua ihmisistä ikävästi. toivottavasti ei kuitenkaan vihamielisesti.
-strangelove-
En kai mä LINKITÄ tuskablogiin? Hyvä kun otit asian esille: tarkoitukseni oli nimittäin täsmentää, että ajoittaiset raivarit yksittäisiä henkilöitä tai porukoita kohtaan on normaalia käytöstä, mutta vihaisen elämäntavan kehittäminen, viha-t-paitojen tehtailu ja myynti ja viha-nettisivujen ylläpito on jotain, josta voi vain saada syövän. Ja joskus syytteen.
Hyvä kirjoitus! Valtavan huojentavaa, että muutkin ovat kokeneet asian näin. Ja tuo on varmaan niin totta, on sellaisia bloggaajia jotka eivät kaipaa vuorovaikutusta, vaan haluavat pelkästään paasata. Paasaajat tunnistaa ainakin siitä etteivät he koskaan vastaa esitettyihin olennaisiin kysymyksiin. Eivät vaikka heille sen kysymyksen kärsivällisesti esittäisi kymmeniä kertoja. Vastauksia tulee kyllä sivukaupalla, mutta siihen esitettyyn kysymykseen ei vastausta koskaan tule.
Lähetä kommentti