Rouva Luontevan paluu

Bussissa on kiva matkustaa. Varsinkin silloin, kun taakse ei tule istumaan teinejä. Tänään tuli ja teinipoika käpälöi kutittelun varjolla hervottomana kikattavaa tyttöteiniä koko matkan. Tunsin itseni huumorintajuttomaksi ja vähintään satavuotiaaksi.

Eilen olin kylässä ystävättären luona ja varoittamatta ystävätär otti daisarin esiin kahvipöydässä ja pusersi maitoa vauvan banaanimössön joukkoon. Tunsin itseni punastelevaksi 13-vuotiaaksi pojaksi, mutta siirryin luontevasti kahvimukeineni pois tulilinjalta ja jatkoin keskustelua, muistaakseni jostakin keskivaikeasta ihmissuhdesotkusta. Niin että ystävättereni ei kyllä ikinä arvaa, että kahvikuppikäsi tärisi yhtään, ellei lue tätä blogia. Ja sekään ei haittaa, koska hänellä on loistava huumorintaju.

Ja nyt olen vähän hämmentynyt. Teinit kautta aikojen ovat keksineet erilaisia tekosyitä käpälöidä toisiaan. Jos joku yrittää väittää minulle, että teini ei ajattele seksiä noin neljätoistatuhatta kertaa päivässä, olen valmis lyömään häntä Naisen nautinnolla päähän. Maailmankuvallani ei ole tapana järkkyä kikattelusta ja pussailusta. Ja äidit ovat läpi ihmiskunnan historian ottaneet tissin esiin sopivissa ja sopimattomissa paikoissa ja ruuvanneet sen vauvan suuhun. Imettäminen ei saa minua vääntelehtimään, vaikka se tapahtuisi saarnastuolissa.

Pidin itseäni mutkattomana ihmisenä, mutta nyt se paljastui. Olen estoinen riivinrauta, jolle erakoitumiseni on vain luontevaa jatkoa.