Kuuntelen Bachin Johannespassiota ja olen sitä mieltä, että jo yksistään Johannespassion takia ihminen tarvitsisi isot kaiuttimet. Sanoinko "isot?" Ai. Hupsista heijaa.
Tarkoitin kylläkin "isot".
Sellaiset, jotka on ujutettu eleganttiin puukaappiin ja jotka seisovat tyylikkäillä jalustoilla. Alakerran tyyppi soittaa välillä Lynyrd Skynyrdiä volyymillä, joka saa ilman väreilemään ja takahampaiden paikat irtoamaan. Lynnärit on ihan Ok. Varsinkin kesäpäivänä, kun istut ihan ensimmäisen untuvaviiksisen poikaystäväsi Escortissa. Minullakin on yksi lynnäreiden c-kasetti, jota joskus veivaan. Tosin ensimmäisellä poikaystävälläni ei ollut Escorttia ja hän kuunteli progea. Siksi hän onkin ex. En suvaitse progea, vaikka olenkin suorastaan pullamössön suvaitsevainen. Tosinainen tykittää kajarit soikeana ja naapurit kuurona kuoroteoksia. Ja laulaa mukana, vaikka ei osaisi edes saksaa. Ja mahdollisesti naukkailee jotakin äänihuulia vahvistavaa, kuten viskiä. Ei, nyt ei ole edustusrouvaviikko. Mutta tarvitsin jotain kohottavaa.
Kuunnelkaahan pojat Bachia, Bach kasvattaa karvoja rintaan.
4 kommenttia:
Aah. Kuulostaa aivan siltä, että haluaisin joskus tulla juomaan viskiä ja laulamaan kanssasi. Olen tänäänkin ihan laulutuulella.
- Laura
Tervetuloa! Olen Bachin suhteen aloittelija, mutta alttoni on kohtuullinen ja viskin juonnissa treenaamalla ja Harri Koskisen laseilla pääsee hyvään alkuun:)
Minä myös! Olen kyllä Bachin ikuvanha kaveri ja (jonkun ymmärtämättömän mielestä valitettavasti) aina laulanut sitä mukana, myös instrumentaaliosuudet ja etenkin bassot, mutta lupaan olla dominoimatta inspiroitunutta laulantaa. En myöskään osaa saksaa. Bileet!
Jeee!
Lähetä kommentti