Minulla on kaksi Oi! -kirjaa. Toinen on L.M. Montgomeryn Sininen linna ja toinen Dodie Smithin Linnanneidon lokikirja.
Ajattelin kirjoittaa tähän elegantin analyysin kaipuun sinisestä kukasta aina sinne, onnen kaukorantaan saakka, mutta äkkiä ja odottamatta minua kainostuttaa ja minulla on aivan epätyypillisen epärempseä olo.
Minun pitäisi varmaan liittyä anonyymeihin romantikkoihin. AR -kerhossa ihmiset voisivat avautua siitä, kuinka harmillista on, ettei mistään enää saa kunnollisia kangasnenäliinoja, ja kuinka kuulakärkikynä tuhoaa kaunokirjoituksen, ja kuinka kukaan ei ole viime aikoina (=koskaan) levittänyt takkiaan kuralätäkköön, jottei pikku kenkä (=siro 38) kastuisi. Miehet ovat tapelleet viimeksi vuokseni, kun olin seitsemän. Enkä ole ikinä saanut valtavaa, sydämenmuotoista suklaarasiaa, jonka päällä olisi jäykkä samettinauha [olen kyllä saanut mieheltä kullanväriseen rasiaan pakattuja, käsintehtyjä tryffeleitä, mitä ei voida laskea, koska mies oli best man ja tilanne oli "häät"].
Minä en yhtään ihmettele ihmisten romantiikannälkää. Romantiikka ja siihen välttämättä liittyvä moraali ja häveliäisyys ovat katoamassa, eikä nilkan vilauttaminen ei saata ketään kiihdyksiin. Eväsretkistä ja kuhertelusta on tullut patikointia ja pornoa. Minä voisin myydä vanhan isoäitini, jos saisin vielä aikaan kunnollisen kaksintaistelun tai jos minulle kirjoitettaisiin rakkauskirjeitä. Enkä edes pyytäisi kovin korkeaa hintaa.
12 kommenttia:
Sininen linna on iihana! :) t. Kanssaromantikko
näin balettia harrastavana osaan vielä hullaantuakin nilkan nähdessäni :D mutta on tosi, että kunnon romantiikka on nykyään tekemässä kuolemaa sukupuuttoon. ei kukaan lausu rakkaalleen runoja tai balladeja. voimme enää vain lukea jane austenia ja käyttää viehättäviä sanoja kuten "eittämättä".
-strangelove-
Kunnon romantiikalle olisi eittämättä vieläkin kysyntää.
Yhdyn eittämättä tähän.
Eittämättä kannattaa yhtyä.
Muistan hmärästi sinisen linnan, mutta siitä on jo kauan. Aah, sen sijaan kotiopettajattaren romaani...humiseva harju, oh Heathcliff, where are thou?
Ah, Sininen linna! Sitä ilon päivää, kun löysin sen ohikulkeissani divarin kadulle jätetystä poistolaatikosta! Taitaa kohta taas olla se aika vuodesta, että tartun siihen...
Minä voisin kanssa vaihtaa isoäitini, mutta nyt on jo liian myöhäistä. Myös romantiikalle.
On jo liian monta vuotta siitä, kun luin Sinisen linnan (tykkäsin kyllä silloin), mutta Lokikirjan luin aika äskettäin ja olin heti suunnaton fani. Mainio kuin mikä!
Kiitos kommentteista, aion totisesti heittää romantiikkaan liittyvän kainosteluni poistolaatikkoon ja täst'edes tarkastella maailmaa vain punertavaan vivahtavain lasien (punaviinilasien) läpi.
Piikkari: nyt pitäisi eittämättä sanoa, että "koskaan ei ole liian myöhäistä romantiikalle" ja hymyllä rohkaisevasti... Vaikka joskus kyllä tuntuu siltä. Ah niin nuori, ja niin paatunut.
Ahaa, täytyy testata tuo lokikirja. Sininen linna on ah-ihana.
Romantiikkaa on, mutta tikulla sitä saa hakea. Viime kesänä ystävä-mies (ei miesystävä) riisui takkinsa ja ojensi sen minulle kun olimme ulkona ja palelin. Siitä tuli hirmuisen hyvä mieli. Tunsin itseni jotenkin erityiseksi.
Ja tikun pitää olla ohut ja lyhyt! Jos saan ikinä lapsia, kasvatan heistä vanhanaikaisen romanttisia. Varsinkin poikalapsista. Ja jos se vaatii tynnyrissä kasvattamista niin vaatikoon!
Lähetä kommentti