maanantaina, tammikuuta 02, 2006

Maanantaihihkaisu

Vuoden vaihde oli kukkea, pirshkahtelevan rymishtelevä ja siinä oli aistittavissa 50-60 -lukujen tekstiilien kahinaa. Tein ryöstöretken ystäväni autotalliin ja kuusi pukua vaihtoi omistajaa. Siis kuusi. Asuuko Jennissä sittenkin pieni amerikkalainen kotirouva, joka vauhtiin päästyään ei lakkaa shoppaamasta ennen kuin visa sulaa ja helvetti jäätyy?

Ei vaan, kyseessä on ilman muutta nippu kulttuurihistoriallisia aarteita, joiden oikeaoppinen säilyttäminen on kulttuuriteko. Mies oivalsi asian oikean laidan vasta sitten, kun tein suihkunraikkaan iltapukukierroksen ja harjoittelin erilaisia veikisteviäkeikisteleviä poseerauksia Surf-musiikin tahtiin. Shake it baby, yeah! Määrätty musiikki on sen laatuista, että se ikäänkuin vaatii pallokampausta ja koreografiaa. Ja tietenkin vintage-kostyymin. Ja paljon huulikiiltoa.

Uusi elämänvaihe on alkanut! Tai alkaa heti, kun olen toimittanut noin 950 kopiota, lomaketta, dokumenttia, selvitystä ja kertomusta - ja todennäköisesti kiiltokuvakansioni ja mummoni kengännumeron Kelaan, työkkäriin ja ammattiliitolle ja epäilemättä ainakin Kanta-Hämeen okkultistiselle seuralle ja Salamurhaajien kiltaan. Minusta tuli osa-aikainen! Parillisina viikkoina hoidan kirjastoa ja *hihkumista ja hypähtelyä* muina aikoina teen ihan mitä lystään! Eilen "ihan mitä lystään" oli virkata tämmöinen otus. Sain hempeydenpuuskan, kun kuulin ystävien isosta elämänmuutoksesta. Virkkailusta syntyi tämmöinen, hm, harva siili. Siltä puuttuu vielä ainakin toinen korva. Ehkä se tarvitsee myös käpälät. Ja naisystävän. Ja pienempiä jälkeläissiilejä.

6 kommenttia:

Karpalo kirjoitti...

Oi, aika tunteellisen näköinen siili.

Jenni kirjoitti...

Joo, siitä tuli vähän roadkill, kun alkuajatus oli tehdä hemiläinen. Avaruushemiläinen. Niin sit siitä tuli tällainen reppana.

Piikkari kirjoitti...

OOH! Onnea! Parempi osa-aikaisena kuin täysipäisenä!

Jenni kirjoitti...

No joo, juuri tällä hetkellä etsin sitä hukassa olevaa palloa. Tosin levänneenä ja kotonani. Onhan tää vähän outoa, että ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen ihmisellä on runsaasti vapaa-aikaa... Kohta hankin syyllisyydentunnossani jonkin hyväntekeväisyysluottamustoimen ja runsaasti jälkikasvua.

Anonyymi kirjoitti...

Luottamustoimet! Elä vaan. Lapsista on sentään iloakin. Tiedän koska olen kokeillut molempia.

Jenni kirjoitti...

Ha ha! Jos päädyn siis punnitsemaan luottamustoimien ja lasten välillä, päädyn lapsiin:)