Chili ei ymmärrä, että on talvi. Se punnertaa palon ja alkaa hissukseen punastuttaa sitä valjussa talviauringossa. Chilin pitäisi olla vaatelias, niiden pitäisi kuoleskella pois Suomen keskuslämmitettyjen asuntojen kaamospimeillä ikkuinoilla. Onhan se ränsistynyt ja harva, mutta sinnikäs. Selvisi kesälläkin pienistä yöpakkasista, vaikka olisi ihan hyvin luhistua silloin.
* * *
Pidän marketissa silmäpeliä Juha Miedon kanssa. Herra Jumala se on pitkä ja sutki kaveri. Leikittelen hiihdon ajatuksella, mutta ei sitä meikäläistä nyt aivan mihin tahansa houkutella pelkillä sukkeluuksilla. Olen aina pitänyt parrasta.
* * *
Iltalenkillä pörheä pieni pystykorva osoittaa meitä kuin kompassin neula. Se tuijottaa intensiivisesti Väinöä, joka nostaa heti hännän pystyyn ja äijäilee koko olemuksellaan.
- Onko se uros? kysyy vastaantulija.
- Joo.
- No sitten voi tulla sanomista.
- Okei. Alahan Väinö tulla.
- Ai onko sen nimi Väinö?
- Joo, tää on Väinö.
- Tää on Eino.
5 kommenttia:
Samalla tavalla ilahduttaa kun lapsilla on samantyyliset nimet: Ai, teidän poika on Esko, meidän on Raimo. :)
Hei Ziina ja hauskaa kun poikkesit:) Pääkallofriikkiydestä: kai sulla muuten on se HenkkaMaukassa aikoinaan myyty vaaleanpunainen trikoopaita, jossa on pieniä mustia pääkalloja... Samantyyliset omituiset mieltymykset ilahduttavat kans!
Mullapa on mustat pitkät kalsarit, joissa on punaisia keskikokoisia pääkalloja! Ne on upeet!
Esikoisen koulukavereilla on omituisia nimiä, mutta kakkosen kaveripiiri rupeaa olemaan jo sitä normaalia Reino-Tapani-linjaa.
Spiikkari
Punaiset pääkallokalsarit - oooh! Olen kateudesta soikeanaan! Saisikohan niitä sukkahousuina? Ne tekisivät eittämättä mielenkiintoisen säväyksen kirjastoon tutustuviin seitsemäsluokkalaisiin.
samaa paitaa myytiin mustana punaisin kalloin, se on kokoelmani vaalittu aarre. ostin myös joulun jälkeen seppälästä miesten pääkallokalsarit ja värjäsin ne pinkkikirjavaksi:)
Lähetä kommentti