tiistaina, tammikuuta 17, 2006

Kuuma, kuumempi, kirjastonhoitaja

Saaran "Inhokkipisteitä" -postauksen kommenttiosastolla vilahti ajatus kirjastontäti -lookin seksikkyydestä. Tutustuin ideaan "kuumasta kirjastontädistä" ensimmäisen kerran opintojen loppuvaiheessa ja olin yllättynyt - informaatioala kun on varsin trendikäs ja uudet professionaalit sellaisia sutkeja tietotekniikkaneroja. Lisäksi yleisimmässä kirjastontätistereotypiassa täti esiintyy hyllyjen välissä äänettömästi vaanivana, kumarana ja kuivana nutturahyeenana. Sittemmin ja olen törmännyt kuuman kirjastontädin stereotypiaan tämän tästä: yleensä törmäys on ollut pehmeä ja vastassa on ollut hekumoiva mies. Kyllä! Nimenomaan hekumoiva.



Kirjastonhoitajana lienen oikeutettu hekumallisuuden analyyttiseen tarkasteluun. Sallikaa mun:

Kuumia kirjastonhoitajia on useita eri tyyppiä. Ensimmäinen tyyppi on näpsän sihteerikön sisar, The Lipstick Librarian
: pirteä, pätevä ja pikkutuhma... Lipstick Libby pukeutuu fantasioissa tyköistuvaan jakkupukuun tai angorajumpperiin ja käyttää kissalaseja. Ja epäilemättä tulee vaihe, jossa Libby nousee tikkaille yltääkseen Ensyclopedia Britannicaan ja tulee vilauttaneeksi nylonin verhoamaa täydellistä säärtään.

Toinen tyyppi on Superkirjastonhoitaja on tiedenaisen ja myyttisen amazonin risteytys, joka kiitää ongelmien kimppuun ihonmyötäisessä lateksissa. Superkirjastonhoitajalla on kaksi ihailijakerhoa: esipuberteettiset sarjakuvafanit ja kirjastonhoitajat itse.

Kolmannen tyypin fantasia on klassinen ruma ankanpoikanen -tarina. Virastotiukkaan sovinnaiseen verhottu kirjastontäti onkin ihana impye, joka vain odottaa tilaisuutta riisua kissalasit, avata jakkupuvun ylin nappi vetäistä irti pinni, joka pitää nutturaa paikoillaan ja ravistaa auki täydelliset hiuksensa. Tämä tilaisuus tulee luonnollisesti miehen muodossa: mies on kolonisoija, joka havaitsee kirjastonhoitajan potentiaalin. Vähän niin kuin tryffeleistäkään ei uskoisi.

Neljännen tyypin fantasiassa kirjastontäti saa lady domina -vivahteita. Attribuutteina klassiset fetissit hengenvaarallisista nyörikengistä tiukkaan kynähameeseen ja giganttiseen nutturaan saakka. Fantasioitsija on puolestaan woodyallenmainen tai robertcrumbmainen ujo neurootikko, joka mahdollisesti katselee - jopa tirkistelee filosofikuningatartaan uskaltamatta kuitenkaan lähestyä häntä. Äly on seksikästä.

Omasta mielestäni edellä mainitut stereotyypit ovat varsin harmittomia ja viljelen niitä välillä itsekin. Mutten koskaan työssä, enkä työstä puhuessani. Ja siksi tämäkin teksti on täällä, eikä näkymättömässä kirjastossa.

Oheiskrääsää kuumille kirjastonhoitajille löytyy osoitteista:


  • The Laughing Librarian: Warning: this site includes words, images, and links that might ruin your life forever. Tutustu eriyisesti zeniläiseen kirjastonhoitajuuteen.

4 kommenttia:

Eufemia kirjoitti...

Unohdit yhden linkin?
http://www.scils.rutgers.edu/~hblack/sexylibrarians.htm

Sini kirjoitti...

Kas kun satuitkin kirjoittamaan aiheesta juuri tänään. Kävin pitkästä aikaa kirjastossa ja kirjastotäti oli pukeutunut mustiin nahkahousuihin. Kyseisen vaatekappaleen seksikkyydestä tosin voi olla montaa mieltä..

Jenni kirjoitti...

Herranen aika, sexylibrarians onkin aika rohkea. Ehkä alan keräilemään aiheeseen liittyviä linkkejä, vaikka olenkin sitä mieltä, että ylenpalttinen seksualisoituminen ei välttämättä ole hyvästä. Kirjastonhoitajien seksikkyyteen vaan liittyy herkullinen ristiriita.

Sini: myös mustia nahkaminihameita esiintyy.

minh kirjoitti...

Ehhehheh! Minulla(naisena) on myös kirjastotätifantaasia. Se on ollut minulla siitä asti, kun opin lukemaan ja aloin suorittaa viikottaisia vierailuitani Kaarelan sivukirjaston lastenosastolla. Siellä oli töissä nuorehko naisihminen, jolla oli farkut ja Marimekko-paita ja hänellä oli takapuoleen asti ulottuva maitotyttö-letti. Hän puhui lempeällä äänellä ja etsi minulle kortistosta luettavaa, antoi joskus salaa leimata kortin(sen joka oli kirjan takakannessa taskussa) ja lastenosaston koluttuani tutustutti minut yläkerran aikuistenosastoon, aloittaen varovasti, mutta tehden loputtomia "pakko lukea"-listoja.
Hän oli idolini. Tunsi jokaisen kirjan, oli ystävällinen ja auttavainen ja suhtautui työhönsä intohimoisesti. Olen aina halunnut olla kuin se kirjastotäti.
-minh-
P.S. Mikään ei ollut ärsyttävämpää, kun silloin, kun hain töitä kirjastosta ja ex-mieheni hekumoi, että "sulla on jo valmiiksi toi sexy librarian-look, alat vaan käyttää taas laseja niin oot joka kirjastoasiakkaan-siis miehen- unelma". YÖK!