lauantaina, tammikuuta 28, 2006

Hyllynsiivouspäivä

Kirjahylly "ennen"...

... ja (useita hikisiä tunteja; akrobaattista imurikikkailua ja uskomatonta luututaiturointia; järkeistystä, aakkostusta, lajittelua ja seulontaa) myöhemmin. MINUSTA ero on huomattava. Siirsin paria hyllyä ja onnistuin taikomaan kaksi (tosin melkein käyttökelvottoman matalaa) hyllymetriä lisää tilaa. Kirjoja on enimmäkseen kahdessa kerroksessa, ja mikä masentavinta, niitä on pahvilaatikoissa erinäisissä varastoissa, erinäisiä määriä. Ja "määrällä" tarkoitan nyt sellaista määrää, jota aion ajatella hiljaa itsekseni myöhemmin illalla, muutaman viinilasillisen jälkeen. Kirjat tarvitsisivat tuplasti tilaa. Ne tarvitsisivat oman huoneen. Ja me tarvitsemme lisää tilaa. Me tarvitsemme oman asunnon.

11 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Miten ahkeraa ja miten siistiä! Vältän nyt katsomista omiin hyllyihini...

Unelmoin kirjkaapeista, jotta pölyjen pyyhkiminen olisi helpompaa. Tulisi vaan maksamaan liikaa, ja niin, vaatisi sen oman huoneen.
Kirjaston!

Kaura kirjoitti...

Rispektiä. Kadehdintaa. En viitsi edes vilauttaa miltä meidän kirjahyllymme näyttävät...

Jenni kirjoitti...

Olen väsynyt, mutta onnellinen (teatraalisesti ääntä värisyttäen). Haaveksin lasiovisista kirjakaapeista, sellaisista lundian valkolakatuista, kevyenoloisista ihanuuksista (maaseutukartanon itäsiivessä, "kirjastohuoneessa"). Kirjat suorastaan huokuttelevat naapurinkin pölyt meille. Ja niiden päällä on kilometrin mittaisia pölylohikäärmeitä.

Iines kirjoitti...

No onko tuossa muuta eroa kuin se, että siivotussa mallissa tyhjien pullojen määrä näyttää lisääntyneen. :)

Itsekin siivosin syksyllä hyllyni, jotka olivat huomattavasti karmeammassa kunnossa kuin sinun siistit hyllysi. Työ oli aika iso, kun silppusin samalla muutaman säkillisen hyllyyn kertyneitä monisteita. Nyt sinne mahtuu edelleen uusia kirjojakin.

Wilhelmiina kirjoitti...

Jei! Tuo ennen-kuva muistuttaa kovasti minun kirjahyllyäni. Taustalla olevat kirjat hyvässä aakkosjärjestyksessä ja edessä epämääräisiä pinkkoja uusia ja uusvanhoja kirjoja. Ah, jospa vain olisi oma kirjastohuone... :)

Veljelläni on sellaiset lasioviset kirjakaapit, ja kadehdin niitä joka kerran kun käyn siellä. Ettäs kehtaavat. No, onhan heilläkin aika paljon kirjoja. Ja lapsia, jotka lonksuttavat lasiovia niin, että hirvittää. :D

Jenni kirjoitti...

Siinä on SUURI ERO. Katsokaas kirjojen kakkosrivi on siirtynyt ykkösrivin mukaisiin aakkosiin, kahta hyllyä on siirretty...

Homman ironiahan on juuri se, että näin hirveästi vaivaa ja järkyttävät kirjapinot lajittuivat ja vaihtoivat paikkaa (tyyliin: 2mannerlaattojen liikkeet") eikä ennen ja jälkeen -kuvilla ole juuri minkäänmoista eroa. Mieskään ei huomannut mitään!

Mutta lohikäärmeen kokoiset pölyhirviöt ovat imurissa ja niteet ovat aakkosissa tai muuten loogisesti ja paljon turhaa paperia siirtyi keräyspussiin.

Saara kirjoitti...

Ihana tuo samansävyisten kirjojen rivistö. Meillä töissä eräässä uudessa pisteessä extratytöt alkoivat laittaa kirjoja hyllyyn siten, että kaikki samanväriset olisivat olleet vierekkäin, että asiakas voi sitten helposti löytää oikean värisen kirjan.

Meinasi vähän yskittää.

Jenni kirjoitti...

Kirjastontätinä yritän tietty vaivihkaa luokitella ja aakkostaa:) mutta noi miehen vanhat kirjat kuuluvat kaikki samaan sarjaan ja näyttäähän ne kivoilta!

Mutta ehkei se kirjastossa tai kirjakaupassa OIKEEN toimis...

Miira kirjoitti...

Melkein kuin olisi omaa hyllyä katsellut! Mulla on myös kirjat kahdessa rivissä, mutta hyllymetrejä on enemmän.. eikä sittenkään tunnu olevan tarpeeksi. Meillä Minna haaveilee valkolakatuista, mulle kelpaa tuo tavallinen. Mutta kyllä oma kirjastohuone olisi kiva..

Jenni kirjoitti...

Valkolakattu Lundia on siksi kallis, että se vihjaa siihen, että sen ympärillä on useita neliöitä enemmän tilaa, kuin nykyisin:) Vanhat luovutan puolison levyille. Ihanaa, että vielä valmistetaan huonekaluja, jotka ylipäätään kestävät ja joita voi ajatella sijoituksena...

Anonyymi kirjoitti...

minulla on onneksi kevyitä huonekaluja. ainoa asia, jonka kanssa äitini tuskaili tosissaan oli: "miten ihmisellä voi olla näin paljon kirjoja..." sanoin, että teillä on varmaan viisi kertaa enemmän.

olen yrittänyt tuskailla miten saisin kirjani mahtumaan hyllyyn (en tiedä miten sen edellisessä kämpässä tein...). tulin siihen tulokseen, että kunnon kirjallisuus sekä sarjakuvat saavat jäädä hyllyyn. lahjaksi saadut tiedät-kyllä-minkä-luokan-kirjat heivasin tyytyväisesti myhäillen kaapinperälle.

oma kirjastohuone olisi hyvin tervetullut. vanhempani investoivat sellaisiin järkyttävän hintaisiin, mutta sitäkin kauniimpiin vitriinihyllyihin. kyllä, olen kateellinen.
-strangelove-