Teen joulusiivousta - tai ehkä sen pikemminkin on uudenvuodensiivo, koska jouluna olemme minun mutsin luona. Olen edennyt siivouksessa suunnitteluvaiheeseen, eli tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta olen liian väsynyt aloittamaan.
Pienen yksinäisen kaalipatailun jälkeen (vihitty aviomies riekkuu jumalattoman humppaorkesterinsa kanssa jollakin keskisuomalaisella moottoripyöräkerholla) saksin henkikojootin käsinvärjäämän maton kahteen osaan, purin välistä siniset tahrat pois ja avot & isoäitiemme viisaus: meillä on yksi eteismatto ja toinen parahultaisen mittainen räsymatto. Eli siivouksen voi aloittaa etsimällä kaikki tussit, lyijykynät, väriliidut ja peitevärinapit ja siirtää ne kojootin ulottumattomiin.
Yksiön siivoominen on vähän niin kuin rubiikin kuution väsäämistä, kun yksi kylki alkaa olla voittopuolisesti yksivärinen, niin kaikki viisi muuta ovat sortuneet kaaokseen. Isossa asunnossa kaman voi sirotella hämäävän kodikkaaksi runsaudeksi, joka ei näytä ensisilmäyksellä epäsiistiltä vaan ainoastaan sisustetulta.
Siivouksen toinen vaihe on oivaltaa, että akkainlehtien keittiönumeroissa esillepannut isot lasitölkit, joissa on milloin koristeellista pastaa tai jotain ryynejä tai vähintään viisi kiloa sitruunoita (joita normaali ihminen ei tarvitse koskaan), on huuhaata ja hämäystä. Nurkissani pyörii ainakin puolenkymmentä isoa lasitölkkiä, joissa on ties mitä hiutaleita vuodelta nauris ja kaski. Purkit ovat rumia ja pölyisiä ja vievät paljon enemmän tilaa, kuin alkuperäiset pakkaukset.
Kaatelen kaikkein haalistuneimmat myslit roskikseen: rae ei edes haise enää elintarvikkeelta. Isot lasitölkit vien pahvilaatikossa lasinkeräysastian viereen, jos joku raukka kuvittelisi, että ne antavat kodikkaan säväyksen interiööriin.
Ei täällä näytä vielä yhtään siistiltä. Menen vähän askartelemaan.
[puolta tuntia ja yhtä uhria etsivältä kirvesmurhaajalta näyttävää tonttua myöhemmin]
Keittiössä on käpyjä ja kuumaliimaa ja puolikkaita enkeleitä. Sullon tontun kierrätysastiaan ja liimaan kaiken muun löytyvän yhteen, ja saan aikaiseksi kranssin, joka on melko onnistunut. Pakotan itseni tiskaamaan. Jos terveystarkastaja tekisi samanlaisia iskuja, kuin palohälytinten ja luvattomien televisioiden kyttääjät, niin kotimme varmaan sinetöitäsiin ja tänne suihkutettaiisiin jotain desinfioivaa jauhetta. Ei vais, tilanne ei ole ollenkaan niin paha.
Tiskaamisen jälkeen olo on jotenkin tylsä, joten on järkevämpää lykätä siivousta, koska siivousinto ei muutenkaan ole optimaalinen ja sitäpaitsi lainasin yhdestä mahtavasta kunnakirjastosta Äidin oma Elling -elokuvan ja jos se on edes kahdeksasosaksi niin hyvä kuin Ambjörsenin kirjat niin se on todella hyvä.
Sitäpaitsi miksi pitäisi siivota, jos me ollaan kuitenkin joulu mun mutsin luona?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti