Noin puolen tunnin päästä pitäisi syöksähtää junaan. Eteiseen on materialisoitunut keskisuomalaisen laskettelurinteen kokoinen kasa tavaraa: ne joululahjat, jotka täytyy viedä jo nyt, koska muuten ne eivät ehdi perille. Iltayöstä nakkelin kassiin jotain riepuja ja nyt ei enää ehdi tsekata, pärjääkö niillä viikon Siperian Talvessa. Jospa siellä olisi Siperian Walintoja, joista voi sitten ostaa kuviokerrastoja ja suhisevia toppahanskoja, jotka saavat kädet näyttämään kabanossinipuilta.
Jaa miksikö mrs logistiikka ja huolellinen suunnittelu on päätynyt tähän? Miehen sisko, nato, toi yksivuotiaansa meille illaksi päästäkseen ensimmäisen kerran miltei vuoteen ulos ilman poikaa. Jos saa edes aavistuksen siitä, miten kiinni noin pikkuisessa on - napanuora voisi ihan hyvin olla vielä kiinni, koska 12 senttiä kauemmaksi valvojaa ei mukulaa voi päästää - niin juuri muuta ehkäisyä ei hetkeen edes tarvitse. Tai sitten kroppa petää ja joku kapinallinen munasolu riistäytyy riemuissaan irti ja syöksyy johtimeen. No ei vais, anoppi ja äiti voivat lakata pitämästä sydänalaansa. Nostan ison hatun ihan käsittämätömän korkealle kaikille äideille ja isille, jotka jäävät pesueen kanssa kotiin.
Ei helkkari, tämä ei ole tehokasta pakkausajan käyttöä, koira pitää ravita ja emäntä ei voi lähteä asemalle nudistina, koska on talvi-aika. Seuraavat päivitykset rajan tuntumasta, täältä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti